Torstaiaamuna heräilimme ajoissa tarkastamaan hotellin aamiaistarjoilun. Perusaamupalat naamariin ja ihmettelemään, mitä kautta lähtisimme aloittamaan asunnonmetsästystä. Hotellimme edessä päivysti eräänlainen kuljetuspalvelu, josta löysimmekin heti apua. Hyppäsimme Volvoon, jonka kuski esitteli itsensä I Knowksi – ylimielinen nimi. Aivan aluksi tälle ystävälliselle herrasmiehelle ei tullut täysin selväksi, millaista asuntoa etsimme. Pyörimme erittäin karuilla kulmilla, ja Jugi alkoi hermoilemaan siinä määrin, että pysäytti auton ja haki kioskilta uupuneille asunnonmetsästäjille huurteiset kuuden desin Singhat.
Alkoholi ratkaisi asunto-ongelmammekin. Oluiden ollessa puolillaan I Know kaartoi kuin ihmeen kaupalla asiallisen kerrostalon sisäpihalle. Mies johdatteli nelikon lobbyyn, ja jo ensisilmäyksellä paikka vaikutti kerrassaan mainiolta. Kävimme ystävällisen neitokaisen johdolla tsekkaamassa meille sopivaa asuntoa, joka teki myöskin positiivisen vaikutuksen. Emme kuitenkaan olleet sataprosenttisen tyytyväisiä – kranttuja miehiä kun olemme. Teimme jo lähtöä, kunnes huonolla englannilla kajahti taikasanat: ”swim and fitness! ”. U-käännös ja tarkastamaan uima-allas sekä gymi. Arvosana nousi entisestään.
Päätimme kuitenkin olla lyömättä kauppoja saman tien lukkoon, olisihan meillä vielä seuraavana päivänä ruhtinaallisesti aikaa etsiä asuntoa. Suunnitelmana oli, että heti perjantai-aamuna ennen koulun orientaatiopäivää lähtisimme paikallisten asunnonvälitysfirmojen puheille. Näin ei tapahtunut: torstai-iltana päätimme riipaista kännit. Pienet aloittelut hotellin läheisyydessä ja taksi alle. Ohjeet taksikuskille olivat seuraavat: ei sexy-maaaan-massage -baariin, vaan paikkaan, jossa voisimme rauhallisesti ottaa muutamat oluet. Näin ei tapahtunut. Suhari tiputti meidät hämärääkin hämärämmän klubin edustalle, ja homma oli sisällä vielä hämärämpää. Astuimme sisään ja huomasimme olevamme paikan ainoat asiakkaat, lukuun ottamatta läskiä hierontahuoneen nurkkauksessa. Mimmit, eli suoraan sanoen huorat, istuivat rivissä ja riisuivat meitä katseillaan. Tai pukivat meille pilkkihaalareita. Oli miten oli, päätimme juoda tilaamamme oluet maailmanennätysvauhtia ja poistua. Kuski odotteli ulkopuolella ja sai kuulla kunniansa: ”That wasn’t exactly the place we were looking for, it was fucking full of prostitutes”. Tämän jälkeen kuski tajusi pointtimme ja vei meidät oikeaan yökerhoon. Boss-yökerhon antimiin kuului esimerkiksi vessahenkilökunta, joka hieroi muun muassa hartiat kuntoon kusemisen aikana. Myös korvat ja pohkeet saivat kyytiä. Homma karkaili käsistä Henken hieman tipatessa paria kaveria: mies kannettiin kultatuolissa kuselle ja takaisin baarin puolelle. Siinäpä se ilta olikin, hotellille lepäilemään hyvissä ajoin, eli neljältä aamuyöllä. Taidettiin siinä vielä nauttia room servicen yöpalojakin. Lähtökohdat olivat täydelliset asunnonmetsästykselle ja kouluun tutustumiselle.
torstai 15. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti