Torstai 16.4.
Takana pari päivää nenän valkaisua, joten olikin jo aika siirtyä takaisin sorvin ääreen, tositoimiin. Maksa-Arvon toiveena oli kaupunkilomailun ohessa grillata nahkaa pari päivää Thaimaan kuuluisilla hiekkarannoilla, joten olihan miehen toivetta kunnioitettava. Torstaiaamuna heräiltiin ajoissa siitä huolimatta, että edellisyö oli mennyt Mestareiden liigaa väijyessä, koska Koh Sametille oli tarkoitus päästä vielä jalostuskeleillä. Mini-van alle ja kohti Rayongin satamaa. Rayongissa olikin sitten täysi kaaos päällä: Songkran oli täyttä totta, kadut olivat tukossa vesisotilaista ja muuten vain juopottelevista paikallisista. Loppujen lopuksi päästiin suhteellisen kuivina pikaveneeseen ja lopulta Sametin saarelle rantauduttiin ehkä joskus kolmen maissa. Lämpötila auringossa oli viitisenkymmentä celsiusta.
Kohtuu hyvä bungalow löytyi edellisen visiitin ansiosta vaivattomasti, joten speedot jalkaan ja rantaravintolan kautta biitsille. Pari tuntia rantaelämää sai kuitenkin riittää, sillä nestetankkaus oli kokonaan unohtua. Tilanne korjattiin nopeasti marketin jääkaapin antimilla. Kun kurkut oli mukavasti voideltu, siirtyminen Silver Sand Restaurantiin tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Yllätykseksemme ravintolassa oli meneillään hääseremonia. Kuten arvata saattoi, morsian oli reilusti alle kolmekymppinen siro thai-nainen, sulho kuudenkympin paremmalla puolella oleva mahakas britti. Härskiä touhua, mutta jokainen tyylillään. Hääseremoniasta johtuen ravintola oli muuten täysin tukossa, mutta bongasimme kuitenkin vapaan nurkkapöydän. Tilattuamme ruuat huomasimme, että pöytä oli varattu häävieraille. No, Häjyt-elokuvaa mukaillen: ”täähän oli justiinsa se tilaisuus mihin me oltiin tulossa!”
Pippuripihvit porisivat siihen malliin vatsalaukuissa, että jotain oli tehtävä. Maksa-Arvo vanhana ammattimiehenä haki kaupasta pullollisen giniä: kuulemma rauhoittaa kivasti vatsaa. Siitä se idea sitten lähtikin, ja hetken päästä käynnissä oli raivokas askartelu gin-tonicien parissa, joka jatkui loppuillasta rantabaarin puolella perinteisten viskikolien muodossa. Rantabaarissa puhuimme sujuvaa tiki-talkia kolmen ruotsalaismimmin kanssa. Loppuillasta ei midn muistikuvaa.
Perjantai 17.4.
Huoneen luovutus oli puoliltapäivin, turvonneet nupit nousivat kirosanojen saattelema tyynyistä. Oli aika siirtyä kohti uusia seikkailuja, kohti Pattayaa, jossa olisi illalla muutaman luokkalaisen järjestämät synttäribileet. Lähtöä ennen oli kuitenkin pakko huilata hetkinen varjossa, ja varsinkin Maksa-Arvo oli jostain syystä täysin hajalla. Edes gin-tonic-aamiainen ei miehelle tippunut, joten oli syytä alkaa epäillä jonkinlaista krapulaa. Muu retkue ei antanut viheliään kankkusen ottaa valtaa, vaan puskivat suoraan tulta päin uuteen taistoon. Taksimatka Pattayalle kului leppoisissa merkeissä, osan nukkuessa ja osan korjaillessa oloja uuteen uskoon. Pattayalta löytyi kuin löytyikin bilekämppä, jossa muut luokkalaiset olivatkin jo hyvässä vauhdissa. Sama yhteinen sävel tuntui olevan lähes jokaisella, sen verran marinadissa porukka heilui. Puolet juhlakansasta jaksoi vielä lähteä yöhön, puolet tummuivat turvallisesti kämpille. Joku nimeltä mainitsematon sankari eksyi muusta porukasta keskellä Pattayan yötä täysin tiedottomana siitä, missä päin vuokratalo sijaitsi. Kämppä löytyi silkalla tuurilla puolentoista tunnin mopotaksiajelun jälkeen.
Lauantai 18.4.
Jaakko heräili Pattayan vuokrakämpältä joskus kahden maissa, ja kuuli, että muut olivat jo kymmenen maissa siirtyneet Pattayan rannoille. Maksa-Arvo ja Jonni treffasivat rannalla paria Artun tyttöystävää, ja Jaakko liittyi hyvin nukutun yön jälkeen joukkoon. Syöminkien jälkeen siirtyminen hotellihuoneeseen, jossa alettiin laatia illan sotasuunnitelmaa. Sotasuunnitelma se oli kirjaimellisesti, sillä Songkranin juhlinta oli lauantaina villeimmillään juuri Pattayalla. Ei muuta kuin tiimipaidat päälle, vesitykit kainaloon ja kohti taistelutannerta. Ilta meni hyvin pitkälti seuraavasti: armotonta vesisotaa ketään säästelemättä, ja välillä tuopposet huuleen baarin puolella. Juopottelusta ei kuitenkaan ollut tänään tietoakaan, ja nyt oli jopa hauskaa leikkiä selvin päin. Vesisota synnytti myös pienehköä dramatiikkaa ja ylilyöntejä. Muun muassa joku japanilaisturisti raivostui silmittömästi jouduttuaan vesisuihkun uhriksi. Mursu potkaisi thai-naista, jolloin kanssamme sotinut britti nappasi saman tien japsin seinille. Pienenä kuriositeettina kerrottakoon, että japanilaisen raivostuttanut vesisuihku lähti Jaakon tykistä.
Sunnuntai 19.4.
Fiilis oli huonosti nukutun yön jälkeen sellainen, että Pattayalta oli päästävä hevon vittuun nopeasti. Olimmekin jo ennen aamuyhdeksää taksissa ja Bangkokissa ennen yhtätoista. Totaalinen lepopäivä.
-Jape
keskiviikko 29. huhtikuuta 2009
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Vesi- ja olutfestivaali
Maanantaina palailtiin siis Malesiasta ja vieteltiin vielä vapaita, koska oli joku pyhäpäivä. Tiistaina taas karu paluu arkeen ja opin tielle. No eipä kummempia, kolme päivää koulussa meni suhteellisen vaivattomasti vihellellen, eikä keskiviikon tenttikään tuottanut ongelmia. Ei muuta kun viikonlopun kunniaksi torstai-iltana luokkalaisten voimin For Funiin, jo kantapaikaksi muodostuneeseen lähibaariin. Viskiputelien kilke ja iloisesti sammaltavan suomalaisjoukkion mölinä helli jälleen pohjois-bangkokilaisten korvia. Yölliset jatkot altaalla ja aamuyöstä petiin. Perustoimintaa.
Perjantaina ei juurikaan ressailtu eikä poistuttu kotoa, sillä oli valmistauduttava huolella lauantaihin, joka olisi suuri päivä: Maksa-Arvo Vanhasen kone Bangkokin kansainväliselle lentokentälle laskeutui lauantaina 11.4.2009 paikallista aikaa kello 13.35! Voi sitä jälleennäkemisen riemua, miestä olikin jo odoteltu. Jonni ja Jaakko hakivat matkamiehen kentältä ja kotiin päästyä kaivoi Maksa-Arvo rinkastaan litran tuliaispullon vanhaa kunnon Jaloviinaa. Nyt alkoi hommat olla kohdallaan. Ei muuta kuin nuoruuden innolla tuliaisten kimppuun ja kuulumisia vaihtamaan. Mukavassa seurassa tuliaiset tuhottiin pikavauhtia, suurimmaksi osaksi itse vierailevan tähden toimesta. Ymmärrettävästi puuduttava lento oli kuivattanut matkamiehen kurkkua siihen malliin, ettei tuliaisputeli riittänyt kuin aperitiiviksi. Edellisviikolla Jukka ja pikavisiitin tehnyt Simo olivat keksineet keskustan tornitalosta beer-buffetin, johon kelpasi lähteä sammuttamaan janoa. Johannes hyökkäsi Artun, Jaakon ja Jonnin messiin ja oluttarjoilu sai alkaa. Diili ei ole nimittäin huono, sillä kuudella eurolla sai lipittää bisseä sen verran kuin ukkoon mahtuu. Jonkin verran sitä mahtui, sillä puolen yön jälkeen Thanpuying Suiteen saapui suhteellisen topakassa liemessä kolme kaikkensa antanutta yön ja bissen tummuttamaa ritaria.
Eilisistä olutfestareista huolimatta sunnuntaina heräiltiin suhteellisen reippaina tarkoituksena lähteä shoppailemaan weekend marketeille. Subit naamaan ja pirssillä Chatuchakiin. Nyt täytyy sanoa, että perkele, kun oli kuuma. Varmasti yksi vuoden kuumimmista päivistä. Tuskanhikeä uhmaten tuhansien pikkuihmisten ja kojujen joukkoon tekemään löytöjä. Varsinkin Maksa-Arvo oli reippaalla tuulella, ja miehen ostoskassiin tarttui heti ensi kerralla 15 t-paitaa, 8 shortsit, parit kengät, muutama lippis jne. Muutkin ukot saivat pakolliset ostokset alta pois, joten reissu markkinoille oli rankka mutta onnistunut. Loppuilta pyhitettiin grillailulle ja chillailulle.
Maanantaina alkoi paikallisten uudenvuoden juhlinta, eli Songkran, jonka vuoksi meilläkin on koko viikko vapaata koulusta. Songkran on thaimaalaisten vuoden kohokohta, ja sitä voisi kuvailla maailman suurimmaksi vesisodaksi. Paikallisilla on siis tapana viskoa toistensa päälle vettä. Hauskaa jos siitä tykkää. Songkranin juhlintaa kuitenkin varjosti maanantaina väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset, joita mekin saimme todistaa konkreettisesti kaduilla: sotilasta ja panssarivaunua oli monessa kadunkulmassa, ja julkinen liikenne tökki mielenosoittajien ja armeijan tukkiessa teitä. Joka tapauksessa emme antaneet mellakoiden häiritä kaunista kesäpäivää, vaan päätimme kaikki viisi ukkoa lähteä keskustan ostospaikoille siitä huolimatta, että juuri siellä vilisi melko paljon mellakoivia punapaitoja. Pitkän taiteilun ja monen tiesulun jälkeen pääsimme vihdoin pelipaikoille vain todetaksemme, että Songkranin takia kauppakeskukset olivat kiinni. Tilanteeseen oli vain yksi ratkaisu: terhakas päiväkänni beer-buffetissa. Tornitalon 17. kerroksen tunnelma oli taas kerran erinomainen, napakkaa kaljottelua ja pientä golfailua. Alhaalta kuului jonkinlaista ammuskelua, todennäköisesti kumiluotien laulua, mutta se ei meitä yläilmoissa huolettanut. Muutaman tunnin nautiskelun jälkeen taksi kämpille, jossa hyvät sapuskat naamariin. Kello alkoikin siinä vaiheessa olla jo sen verran, että baariin siirtyminen olisi väistämätöntä. Tutussa For Funissa odottelikin jo melkoinen joukko suomalaistovereita, joten illan resepti oli taas selvä. Tai no, kaikkea muuta kuin selvä. Jossain vaiheessa Jaakko löysi mp3-soittimen taskustaan, joten mies käveli dj:n koppiin ja tökkäsi soittimen tiskijukan koneeseen. Oli paikalliset hieman ihmeissään kun ämyreistä kajahteli muun muassa hentoa tanssimusiikkia ala Children of Bodom ja In Flames. Kaiken kaikkiaan ilta ja koko päivä hipoivat täydellisyyttä. Vielä kun naisen olisi viereen saanut, mutta Henkkaan oli tyytyminen.
-Jaakko
Perjantaina ei juurikaan ressailtu eikä poistuttu kotoa, sillä oli valmistauduttava huolella lauantaihin, joka olisi suuri päivä: Maksa-Arvo Vanhasen kone Bangkokin kansainväliselle lentokentälle laskeutui lauantaina 11.4.2009 paikallista aikaa kello 13.35! Voi sitä jälleennäkemisen riemua, miestä olikin jo odoteltu. Jonni ja Jaakko hakivat matkamiehen kentältä ja kotiin päästyä kaivoi Maksa-Arvo rinkastaan litran tuliaispullon vanhaa kunnon Jaloviinaa. Nyt alkoi hommat olla kohdallaan. Ei muuta kuin nuoruuden innolla tuliaisten kimppuun ja kuulumisia vaihtamaan. Mukavassa seurassa tuliaiset tuhottiin pikavauhtia, suurimmaksi osaksi itse vierailevan tähden toimesta. Ymmärrettävästi puuduttava lento oli kuivattanut matkamiehen kurkkua siihen malliin, ettei tuliaisputeli riittänyt kuin aperitiiviksi. Edellisviikolla Jukka ja pikavisiitin tehnyt Simo olivat keksineet keskustan tornitalosta beer-buffetin, johon kelpasi lähteä sammuttamaan janoa. Johannes hyökkäsi Artun, Jaakon ja Jonnin messiin ja oluttarjoilu sai alkaa. Diili ei ole nimittäin huono, sillä kuudella eurolla sai lipittää bisseä sen verran kuin ukkoon mahtuu. Jonkin verran sitä mahtui, sillä puolen yön jälkeen Thanpuying Suiteen saapui suhteellisen topakassa liemessä kolme kaikkensa antanutta yön ja bissen tummuttamaa ritaria.
Eilisistä olutfestareista huolimatta sunnuntaina heräiltiin suhteellisen reippaina tarkoituksena lähteä shoppailemaan weekend marketeille. Subit naamaan ja pirssillä Chatuchakiin. Nyt täytyy sanoa, että perkele, kun oli kuuma. Varmasti yksi vuoden kuumimmista päivistä. Tuskanhikeä uhmaten tuhansien pikkuihmisten ja kojujen joukkoon tekemään löytöjä. Varsinkin Maksa-Arvo oli reippaalla tuulella, ja miehen ostoskassiin tarttui heti ensi kerralla 15 t-paitaa, 8 shortsit, parit kengät, muutama lippis jne. Muutkin ukot saivat pakolliset ostokset alta pois, joten reissu markkinoille oli rankka mutta onnistunut. Loppuilta pyhitettiin grillailulle ja chillailulle.
Maanantaina alkoi paikallisten uudenvuoden juhlinta, eli Songkran, jonka vuoksi meilläkin on koko viikko vapaata koulusta. Songkran on thaimaalaisten vuoden kohokohta, ja sitä voisi kuvailla maailman suurimmaksi vesisodaksi. Paikallisilla on siis tapana viskoa toistensa päälle vettä. Hauskaa jos siitä tykkää. Songkranin juhlintaa kuitenkin varjosti maanantaina väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset, joita mekin saimme todistaa konkreettisesti kaduilla: sotilasta ja panssarivaunua oli monessa kadunkulmassa, ja julkinen liikenne tökki mielenosoittajien ja armeijan tukkiessa teitä. Joka tapauksessa emme antaneet mellakoiden häiritä kaunista kesäpäivää, vaan päätimme kaikki viisi ukkoa lähteä keskustan ostospaikoille siitä huolimatta, että juuri siellä vilisi melko paljon mellakoivia punapaitoja. Pitkän taiteilun ja monen tiesulun jälkeen pääsimme vihdoin pelipaikoille vain todetaksemme, että Songkranin takia kauppakeskukset olivat kiinni. Tilanteeseen oli vain yksi ratkaisu: terhakas päiväkänni beer-buffetissa. Tornitalon 17. kerroksen tunnelma oli taas kerran erinomainen, napakkaa kaljottelua ja pientä golfailua. Alhaalta kuului jonkinlaista ammuskelua, todennäköisesti kumiluotien laulua, mutta se ei meitä yläilmoissa huolettanut. Muutaman tunnin nautiskelun jälkeen taksi kämpille, jossa hyvät sapuskat naamariin. Kello alkoikin siinä vaiheessa olla jo sen verran, että baariin siirtyminen olisi väistämätöntä. Tutussa For Funissa odottelikin jo melkoinen joukko suomalaistovereita, joten illan resepti oli taas selvä. Tai no, kaikkea muuta kuin selvä. Jossain vaiheessa Jaakko löysi mp3-soittimen taskustaan, joten mies käveli dj:n koppiin ja tökkäsi soittimen tiskijukan koneeseen. Oli paikalliset hieman ihmeissään kun ämyreistä kajahteli muun muassa hentoa tanssimusiikkia ala Children of Bodom ja In Flames. Kaiken kaikkiaan ilta ja koko päivä hipoivat täydellisyyttä. Vielä kun naisen olisi viereen saanut, mutta Henkkaan oli tyytyminen.
-Jaakko
sunnuntai 12. huhtikuuta 2009
Urpot reissussa
Back to School 30.3.-2.4.
Maanantaina jatkui taas tosiaan ”rentouttavan” lomailun jälkeen koulu, kurssin aiheena International Economics. No ei muuta kun niskasta taas itseä kiinni ja kello soimaan kukon laulun aikaan. Rytmi oli muuten loman aikana kääntynyt lähes päinvastaiseksi, eli nukkumaan mentiin lähempänä aamuseiskaa, joten ukot muistuttivat parin tunnin torkkumisen jälkeen maanantaiaamuna haudasta herätetyiltä ihmisraunioilta.
Kouluviikko oli ja meni tutuissa merkeissä. Aamusta thaikkua ja loppupäivä pisnestä. Maanantain ja tiistain tunnit tosin olivat vähän helvetin iso vitsi: jostain luokan eteen oli roudattu nelikymppinen jenkki, Curtis, jonka oli tarkoitus luennoida globalisaatiosta ja kulttuurien eroista maailman taloudessa. Noh, kaveri käytti tunnit soittamalla Nirvanaa ja kertomalla hämäristä bisneksistään, joita olivat mm. hain hampaiden ja krokotiilin pääkallojen myyminen eBayssa. Loppuviikoksi hommaan saatiin sentään järkeä, kun paikalla oli jopa ihan oikea opettaja, Mr. Angelo, niin ikään Ameriiikan Yhdysvalloista. Leppoisa kaveri, joka osasi opettaa.
Perjantai 3.4. Malesia
Laosin reissun jälkimainingeissa, eli helvetillisessä krapulassa ja pelkotilassa, oli jostain syystä tilattu perjantaille lentoliput Malesiaan. Tämä ehkä siksi, että edestakaiset lennot irtosivat pilkkahintaan 45 eurolla ja Kimi ajelisi Ferrarillaan ylivoimaiseen voittoon Sepangin mutkaisella radalla.
Seuruetta ei formula-ajot juurikaan normaalisti kiinnosta, mutta jos halpa mahdollisuus siunaantuu kerran elämässä kyseinen sirkus kokea, niin mikä jottei! Mehän päätimme sitten toteuttaa reissun tyylikkäästi: jo alkuviikosta shoppailimme ostarilta räikeimmät ja huomioita herättävimmät Ferrari-asusteet koko sakille, sillä tarkoituksena oli näyttää koko kisaviikonloppu mahdollisimman urpoilta suomalaisilta formulaturisteilta. Kostyymit olivat täydelliset, ja Henkka jopa kruunasi asukokonaisuutensa Keke-laseilla sekä härskeillä Keijo-tyylisillä pensseleillä.
Sopimuksena oli, että Fefe-asut pysyvät päällä koko kisaviikonlopun, joten ei muuta kun himassa rytkyt niskaan ja kohti lentokenttää. Saimme silmää Bangkokin kentällä vähän saatanasti, ymmärrettävästi. Totesimme urpoilun olevan hauskaa ja siirryimme odottelemaan lentoa baariin.
Kuala Lumpuriin saavuttiin aikataulussa, joten perjantai-illan aktiviteeteille piti siis jäädä hyvin aikaa. Ferrari-kuteet toimivat myös Malesian päässä, kun jo lentokentällä Henkeltä tultiin kyselemään ilmaisia lippuja kisoihin. Voi perkele! Lentokentältä keskustaan siirtyminen olikin jostain syystä hankalampi keissi, joten tehokasta peliaikaa valui janoisilta sankareilta harmittavasti hukkaan. Ferrari-tiimi (mukana siis Jukka, Jaakko, Jonni, Henry, Splifi, Markus) saapui pitkän etsinnän jälkeen oikeaan osoitteeseen, eli Pujanggaan joskus ennen kymmentä. Vastaanottokomiteassa oli lisää punaisia, sillä muutama Jugin kaveri majaili myös samassa osoitteessa. Ei muuta ku viinakauppaan ja Pujanggan yläkertaan tutustumaan uusiin naamoihin ja sotkemaan mielenkiintoisia juomasekoituksia. Hetken päästä 10 Ferraripaitaa herätti jo pahennusta Kuala Lumpurin kuumimmissa yökerhoissa. Jaakko hävitti perinteisesti illan aikana lompakon. Taas.
Lauantai 4.4. Malesia
Tänään oli tarkoitus suunnata Sepangin radalle katsomaan nyt niitä nopeita autoja. Tätä ennen teimme kuitenkin virheen ja kävimme Mäkki-aamiaisella keskustassa. Itse aamiainen ei ollut virhe, vaan Ferrari-asut, joiden vuoksi saimme poseerata yhteiskuvissa paikallisten kanssa pitkät tovit. Kai osa luuli, että ollaan oikeesti jotain Ferrarin henkilökuntaa, kun perhepotretteja meidän kanssa halusivat ottaa. Paha sanoa, miten krapulalle haisevista pitkätukista saa jotain saatanan henkilökuntaa?
60 kilometrin bussimatka Sepangiin taittui rattoisasti naureskellen, ja perillä oltiin hyvissä ajoin kolme tuntia ennen aika-ajoja. Siinä sitten aistittiin hieman formulatunnelmaa tappavassa kuumuudessa hikoillen ja odotellen. Meillä oli liput hill stand –katsomoon (10€ koko kisaviikonloppu, ryöstöä!), josta oli helppo bongata muitakin suomalaisia. Ne tunnisti siitä, että joko ne oli vielä kovaäänisessä jurrissa tai jo sammuneita. Perinteistä!
Aika-ajot oli ja meni, ei niistä oikeen selvää saanut kun ei noita sääntöjäkään oikein tiedä. Ironista, että käy paikanpäällä katsomassa ajoja ja lopputulos pitää tarkastaa netistä. Thanpuying Suiten lakanoista väsätty Suomen lippukin unohtui saatana taksinpenkille.
Pujanggassa oltiin joskus kymmenen maissa, ja arvatenkin saman tien alkoi armoton askartelu alkoholituotteiden parissa. Sovittiin, että heitetään hetkeksi paidat henkariin ja pidetään ansaittu vapaailta rasittavista formuladuuneista. Rentoutuminen oli totaalista, eikä illasta ole juuri muistikuvia. Normaalia toimintaa siis.
Sunnuntai 5.4. Malesia
Pujanggan selliä muistuttavassa kuuden hengen huoneessa haisi aamupäivällä hieno sekoitus pierua ja vanhaa viinaa. Tuoksua kuvastaa hyvin se, että Jugi meinasi heittää silmät avattuaan laatat. Ei kankkusesta, vaan hajusta. Jengi kuitenkin keräili pikku hiljaa elämän pienet rippeet kokoon ja reippaili läheiseen intialaiseen vetelemään aamupöperöt. Kyllä toimi!
Pirssi alle ja kohti pääkallopaikkaa. Eilisestä viisastuneena ei turhaan hätäilty paikalle liian aikaisin, ja ruuhkista selvittiin perille sopivasti puoli tuntia ennen starttia. Jengiä rata-alueella parveili huomattavasti enemmän kuin aika-ajoissa, ja ilmassa leijui jopa urheilujuhlan tuntua.
Kisan alusta ei ole juuri kerrottavaa, mutta joskus vajaan tunnin ajelun jälkeen alkoi tapahtua. Alkoi nimittäin sataa. Ja satoi sen verran, että kisa keskeytettiin sateen takia ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991. Vittu, kerran elämässä formuloihin ja kisa keskeytetään. Oikeestaan aika perinteistä. Vissiin molemmat suomalaisetkin keskeytti, en minä muista. Johonkin, vissiin aika lähelle, iski myös aika sairas salama, joka säikäytti melkein paskat housuun.
Jännittävä yksityiskohta sunnuntaissa oli se, että monien yllätykseksi seurailimme kisaa vesiselvinä. Tosin Suomi oli kuitenkin hyvin edustettuna, sillä sateen alettua suomalaiset kisaturistit laskivat puolialastomina persmäkeä pitkin rinnettä. Kisaviikonlopun raikuvimmat aplodit keräsi niin ikään suomalainen, paidaton läski, joka juoksenteli rinteessä valtavan siniristilipun kanssa umpijurrissa kaatuillen tasaiseen tahtiin. Taas sai tuntea vilpitöntä ylpeyttä karusta kansastamme.
Huomista matkapäivää ajatellen päätimme olla vetämättä sunnareita. Homma oli ehkä hienoinen virhe, koska nukkumisesta ei Pujanggan tyrmässä meinannut tulla selvin päin mitään.
Maanantai 6.4.
Lento Bangkokiin myöhästyi puolitoista tuntia, eli Thanpuyingin puhtaat lakanat saivat odottaa hetken pitempään. Lennolla parit kunnon turbulenssit, eli matkalla saatiin nauttia erittäin vittumaisesta pikkulasten pakokauhu-huutoitkusta. Sepä siitä maanantaista.
-Jaakko
Maanantaina jatkui taas tosiaan ”rentouttavan” lomailun jälkeen koulu, kurssin aiheena International Economics. No ei muuta kun niskasta taas itseä kiinni ja kello soimaan kukon laulun aikaan. Rytmi oli muuten loman aikana kääntynyt lähes päinvastaiseksi, eli nukkumaan mentiin lähempänä aamuseiskaa, joten ukot muistuttivat parin tunnin torkkumisen jälkeen maanantaiaamuna haudasta herätetyiltä ihmisraunioilta.
Kouluviikko oli ja meni tutuissa merkeissä. Aamusta thaikkua ja loppupäivä pisnestä. Maanantain ja tiistain tunnit tosin olivat vähän helvetin iso vitsi: jostain luokan eteen oli roudattu nelikymppinen jenkki, Curtis, jonka oli tarkoitus luennoida globalisaatiosta ja kulttuurien eroista maailman taloudessa. Noh, kaveri käytti tunnit soittamalla Nirvanaa ja kertomalla hämäristä bisneksistään, joita olivat mm. hain hampaiden ja krokotiilin pääkallojen myyminen eBayssa. Loppuviikoksi hommaan saatiin sentään järkeä, kun paikalla oli jopa ihan oikea opettaja, Mr. Angelo, niin ikään Ameriiikan Yhdysvalloista. Leppoisa kaveri, joka osasi opettaa.
Perjantai 3.4. Malesia
Laosin reissun jälkimainingeissa, eli helvetillisessä krapulassa ja pelkotilassa, oli jostain syystä tilattu perjantaille lentoliput Malesiaan. Tämä ehkä siksi, että edestakaiset lennot irtosivat pilkkahintaan 45 eurolla ja Kimi ajelisi Ferrarillaan ylivoimaiseen voittoon Sepangin mutkaisella radalla.
Seuruetta ei formula-ajot juurikaan normaalisti kiinnosta, mutta jos halpa mahdollisuus siunaantuu kerran elämässä kyseinen sirkus kokea, niin mikä jottei! Mehän päätimme sitten toteuttaa reissun tyylikkäästi: jo alkuviikosta shoppailimme ostarilta räikeimmät ja huomioita herättävimmät Ferrari-asusteet koko sakille, sillä tarkoituksena oli näyttää koko kisaviikonloppu mahdollisimman urpoilta suomalaisilta formulaturisteilta. Kostyymit olivat täydelliset, ja Henkka jopa kruunasi asukokonaisuutensa Keke-laseilla sekä härskeillä Keijo-tyylisillä pensseleillä.
Sopimuksena oli, että Fefe-asut pysyvät päällä koko kisaviikonlopun, joten ei muuta kun himassa rytkyt niskaan ja kohti lentokenttää. Saimme silmää Bangkokin kentällä vähän saatanasti, ymmärrettävästi. Totesimme urpoilun olevan hauskaa ja siirryimme odottelemaan lentoa baariin.
Kuala Lumpuriin saavuttiin aikataulussa, joten perjantai-illan aktiviteeteille piti siis jäädä hyvin aikaa. Ferrari-kuteet toimivat myös Malesian päässä, kun jo lentokentällä Henkeltä tultiin kyselemään ilmaisia lippuja kisoihin. Voi perkele! Lentokentältä keskustaan siirtyminen olikin jostain syystä hankalampi keissi, joten tehokasta peliaikaa valui janoisilta sankareilta harmittavasti hukkaan. Ferrari-tiimi (mukana siis Jukka, Jaakko, Jonni, Henry, Splifi, Markus) saapui pitkän etsinnän jälkeen oikeaan osoitteeseen, eli Pujanggaan joskus ennen kymmentä. Vastaanottokomiteassa oli lisää punaisia, sillä muutama Jugin kaveri majaili myös samassa osoitteessa. Ei muuta ku viinakauppaan ja Pujanggan yläkertaan tutustumaan uusiin naamoihin ja sotkemaan mielenkiintoisia juomasekoituksia. Hetken päästä 10 Ferraripaitaa herätti jo pahennusta Kuala Lumpurin kuumimmissa yökerhoissa. Jaakko hävitti perinteisesti illan aikana lompakon. Taas.
Lauantai 4.4. Malesia
Tänään oli tarkoitus suunnata Sepangin radalle katsomaan nyt niitä nopeita autoja. Tätä ennen teimme kuitenkin virheen ja kävimme Mäkki-aamiaisella keskustassa. Itse aamiainen ei ollut virhe, vaan Ferrari-asut, joiden vuoksi saimme poseerata yhteiskuvissa paikallisten kanssa pitkät tovit. Kai osa luuli, että ollaan oikeesti jotain Ferrarin henkilökuntaa, kun perhepotretteja meidän kanssa halusivat ottaa. Paha sanoa, miten krapulalle haisevista pitkätukista saa jotain saatanan henkilökuntaa?
60 kilometrin bussimatka Sepangiin taittui rattoisasti naureskellen, ja perillä oltiin hyvissä ajoin kolme tuntia ennen aika-ajoja. Siinä sitten aistittiin hieman formulatunnelmaa tappavassa kuumuudessa hikoillen ja odotellen. Meillä oli liput hill stand –katsomoon (10€ koko kisaviikonloppu, ryöstöä!), josta oli helppo bongata muitakin suomalaisia. Ne tunnisti siitä, että joko ne oli vielä kovaäänisessä jurrissa tai jo sammuneita. Perinteistä!
Aika-ajot oli ja meni, ei niistä oikeen selvää saanut kun ei noita sääntöjäkään oikein tiedä. Ironista, että käy paikanpäällä katsomassa ajoja ja lopputulos pitää tarkastaa netistä. Thanpuying Suiten lakanoista väsätty Suomen lippukin unohtui saatana taksinpenkille.
Pujanggassa oltiin joskus kymmenen maissa, ja arvatenkin saman tien alkoi armoton askartelu alkoholituotteiden parissa. Sovittiin, että heitetään hetkeksi paidat henkariin ja pidetään ansaittu vapaailta rasittavista formuladuuneista. Rentoutuminen oli totaalista, eikä illasta ole juuri muistikuvia. Normaalia toimintaa siis.
Sunnuntai 5.4. Malesia
Pujanggan selliä muistuttavassa kuuden hengen huoneessa haisi aamupäivällä hieno sekoitus pierua ja vanhaa viinaa. Tuoksua kuvastaa hyvin se, että Jugi meinasi heittää silmät avattuaan laatat. Ei kankkusesta, vaan hajusta. Jengi kuitenkin keräili pikku hiljaa elämän pienet rippeet kokoon ja reippaili läheiseen intialaiseen vetelemään aamupöperöt. Kyllä toimi!
Pirssi alle ja kohti pääkallopaikkaa. Eilisestä viisastuneena ei turhaan hätäilty paikalle liian aikaisin, ja ruuhkista selvittiin perille sopivasti puoli tuntia ennen starttia. Jengiä rata-alueella parveili huomattavasti enemmän kuin aika-ajoissa, ja ilmassa leijui jopa urheilujuhlan tuntua.
Kisan alusta ei ole juuri kerrottavaa, mutta joskus vajaan tunnin ajelun jälkeen alkoi tapahtua. Alkoi nimittäin sataa. Ja satoi sen verran, että kisa keskeytettiin sateen takia ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991. Vittu, kerran elämässä formuloihin ja kisa keskeytetään. Oikeestaan aika perinteistä. Vissiin molemmat suomalaisetkin keskeytti, en minä muista. Johonkin, vissiin aika lähelle, iski myös aika sairas salama, joka säikäytti melkein paskat housuun.
Jännittävä yksityiskohta sunnuntaissa oli se, että monien yllätykseksi seurailimme kisaa vesiselvinä. Tosin Suomi oli kuitenkin hyvin edustettuna, sillä sateen alettua suomalaiset kisaturistit laskivat puolialastomina persmäkeä pitkin rinnettä. Kisaviikonlopun raikuvimmat aplodit keräsi niin ikään suomalainen, paidaton läski, joka juoksenteli rinteessä valtavan siniristilipun kanssa umpijurrissa kaatuillen tasaiseen tahtiin. Taas sai tuntea vilpitöntä ylpeyttä karusta kansastamme.
Huomista matkapäivää ajatellen päätimme olla vetämättä sunnareita. Homma oli ehkä hienoinen virhe, koska nukkumisesta ei Pujanggan tyrmässä meinannut tulla selvin päin mitään.
Maanantai 6.4.
Lento Bangkokiin myöhästyi puolitoista tuntia, eli Thanpuyingin puhtaat lakanat saivat odottaa hetken pitempään. Lennolla parit kunnon turbulenssit, eli matkalla saatiin nauttia erittäin vittumaisesta pikkulasten pakokauhu-huutoitkusta. Sepä siitä maanantaista.
-Jaakko
Tilaa:
Kommentit (Atom)