Hampit tapasivat n. 14:30 Helsinki-Vantaalla – tosin herrat Pätäri ja Tiainen lusivat jo pari yötä Henryn, tai oikeastaan Pinjan nurkissa. Finski starttasi ajallaan, eli hanurit nousivat nyt joksikin aikaa Suomen kamaralta tasan kello 17:05. Ensimmäinen välilasku oli jo Frankfurtissa, joten ensimmäisen rykäisyn aikana ei nousun ja laskun lisäksi juuri kerennyt muuta tekemään kuin nauttimaan keskioluista – tiuhaan tahtiin, koska ilmaiseksi kerrankin sai. Jonni ja Jaakko yhdistivät myös harvat aivosolunsa pehmis-ristikon merkeissä, jonka ratkaiseminen ihme kyllä osoittautui neroille ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi.
Frankfurtin kenttä oli maineensa veroinen: olimme jumalauta täysin hukassa. Päättömän harhailun jälkeen onnistuimme kuin ihmeen kaupalla vaihtamaan lentoliput, jonka jälkeen päätimme palkita itsemme gourmet-lounaalla – McDonald’sissa. Tämän perussuorituksen jälkeen löysimme itsemme saksalaisten tuoppien äärestä korttia läiskien. Saksa oli nähty. Paska maa.
Ero Finnairin lennokilla ja Etihadin ”vastaavalla” oli kuin luxus-seuralaisella ja hampaattomalla spurgulla. Koneeseen istuessa, naaman edessä oli jokaisella oma kosketusnäyttö, josta pystyi valitsemaan mieleisensä elokuvan, tv-sarjan, dokumentin, taikka, vittu, tietokonepelin. Kone haiskahti rajusti öljysheikin rahapussin mahdille – suomipoika kiittää! Käsinojasta löytyi myös loistava, playstationohjaimen, kaukosäätimen ja puhelimen sekasikiö, jota ihmetellessä meni helposti kuuden tunnin lentosiivu keskelle aavikkoa. Matkan sujuvuutta helpotti myös, kerrassaan kauniiden lentoemojen, tarjoilemat gintonicit, joita seurueemme tuhosi lukuisia yksiköitä. Myös oluita ja viinejä kului, mutta meillä ei lasketa. Tuskin kerkesi kuppia pöytään iskeä, kun uutta tuputettiin nokan eteen. Hyvätapaisina miehinä, emme uskaltaneet kieltäytyä, olisivat vielä loukkaantuneet. Vuorokauden aikana nautittujen alkoholiannosten määrä alkoi olla melko suuri.
Kuten sanottua, lento meni kuin siivillä ja saavuimme keskelle Arabiemiraattien hiekkahelvettiä. Lentokenttä oli pieni ja kuuma ja joka puolella haisi joko kamelin, tai ihmisen paska. Kentän vessoissa käydessä totesimme, että ihmispaska se taisi olla: luokatonta siivousta. Hatunnosto Sollin keltapaitaisille maahanmuuttajille! Voihan se tietysti olla, että öljysheikkien massit haisi nokkaan. Rahanhaju ei ole kovin tuttu.
Kenttä oli myös todella ruuhkainen, emmekä olemattoman alkoholitarjonnan vuoksi keksineet oikein mitään tekemistä. Istuimme hiljaa ringissä, mököttäen. Saimme tiedon lentomme viivästymisestä, jolloin läksimme etsimään itsellemme aktiviteettia. Tätä, yllättäen, ajattelimme löytyvän alkoholin ihmeellisestä maailmasta, ilmaisesta tarjoilusta Diners Club Internationalin piikkiin. Lounge löytyi yläkerrasta ja Diners-omistajiemme toimesta astelimme voitonvarmoina sisään, keskelle pukumiehiä. Voitonvirneemme hyytyi totaalisesti kassaneidin höylätessä poikien kortteja. Laskua tuli 320 AED, jonka kurssista kellään ei ollut harmainta aavistusta. Läppäri auki ja helpotus oli huomattava: laskua tuli noin 20 euroa per mies. Tätä vastaan baarissa oli kaikki juomat ilmaisia, ja myös ruokaa oli tarjolla. Hopeakupolien alla olevat ruoat jäi sivuseikaksi, kun baarimikko kantoi solkenaan drinkkejä suomipoikien pöytään. Ilmeisesti pannukakkumaassa ei katsota juopottelua kovin suotuisasti, sen verran hyytäviä katseita saimme osaksemme. Päätimme kuitenkin yhteistuumin naulata koko rahalla jurrin. Huomatkaa, että kello oli paikallista aikaa noin yhdeksän aamulla, ja Suomessa vastaavasti seitsemän. Ravitseva aamiainen oli tosiasia.
Pöydän notkuessa alkoholituotteista, saapui Diners Clubin hemaiseva respatyttö hoputtamaan poikia: lento kohti Bangkokia oli kuulemma lähdössä. Huolettomat veikot eivät tästä hätääntyneet, vaan hörppäsivät pöydän tyhjäksi ja lähtivät valumaan kohti konetta. Kone oli lähdössä nousuun, mutta seikkailijat olivat jo hyvässä nousussa valmiiksi.
Pitkä päivä alkoi painaa selkeästi matkamiesten harteilla, sillä parin unilääkkeenä nautitun Gin Tonicin jälkeen nukkumatti saapui itse kullekin. Maksa-Arvolle terveisiä! Herrat Saario ja Ruokonen saivat Abu Dhabin kentällä neuvoteltua itselleen viereiset istumapaikat hätäuloskäyntien vierelle, mutta ehtona oli, että pojat olisivat heti hätätilanteen sattuessa valmiita auttamaan kanssamatkustajia. Juuri näin, kyseiset herrat nukkuivat olka olkaa vasten onnellista ruususenunta tuskin koneen renkaiden noustua maasta. Hätätilanteen sattuessa sankareistamme olisi tuskin lyöty Mannerheim-ristin arvoisia ritareita. Yhtä kaikki, hätätilanteilta vältyttiin ja matka sujui ongelmitta. Kapteenin sanat Bangkokissa vallitsevasta säätilasta lämmitti kummasti muutakin kuin mieltä: vaatteista oli päästävä. Kapteeni lupaili iltalämpötilaksi +28 astetta, joten huppareilla ja pitkillä housuilla varustautuneita sotureita odotti hiostava yllätys. Ei lämmä luita riko, sanoo myös vanha viidakon sananlasku.
Matkalaukut saatumme lähdimme poistumaan Bangkokin lentokentältä. Ennen reissua olimme saaneet ohjeita, että taksia ottaessa, ei tulisi sortua ensimmäisiin tarjottuihin vaihtoehtoihin, vaan tulisi pyrkiä hieman kentältä ulos; näin saattaisimme säästyä muutamilta ylimääräisiltä bateilta. Homma meni seuraavasti: pääovista ulos, jossa oli parinkymmenen metrin taksijono. Tähän ei todellakaan jääty venailemaan. Lentokentällä oli varmaan satoja takseja, joissa oli virallinen juusto katolla, mutta seurueemme päätyi, luultavasti, kentän ainoaan pimeään taksiin. Laukut konttiin ja kuskille osoite kouraan. Itse kuski ei osannut juuri sanaakaan englantia, mutta hänen kaverinsa vakuutti hänen tietävän hotellimme. Jumalauta! Sanotaanko, että jos nopeammin oltais haluttu keskustaan sieltä kentältä, olisi paikalle joutunut hälyttämään helikopteri. Naispuolinen kuski laittoi haisemaan sen, mitä vanhasta Volvosta irti lähti. Eniten kuultuja lausahduksia matkan aikana: ”Ei vittu!”, ”Tästä jos selvitään, niin vedetään jurrit!”, ”Kato etees, vitun ämmä!”. Autosta pihalle päästyämme jengi oli onnellinen ollessa vielä yhtenä kappaleena. Hotelliin kirjautuminenkin sujui ongelmitta. Laukut huoneisiin, miehet suihkuun ja lähinurkkiin tutustuminen oli edessä. Pieniä katuja kulkiessamme jetlagista ei ollut tietoakaan. Pari paikallista bisseä paikallisessa naamaan ja nukkumaan. Kaduilla kulkiessa erilaisten palvelutarjoajien määrä oli päätähuimaava. ”Massagee-ee-e, sexy maaaaaan, handsome maaan!”. Kerrankin elämässään myös Jonni saattoi tuntea itsensä halutuksi, höhö!
Hotelliin päästiin takaisin ennen puoltayötä. Yhdet pussikaljat naamaan ja päät tyynyyn. Seuraavana päivänä alkaisi ankara asunnon metsästys, joten olisi paras olla pelikunnossa. Aamuherätykseksi sovittiin kello kahdeksan, jotta aamiainen saataisiin hyvissä ajoin pois alta. Toiset nukkui paremmin, toiset huonommin. Ikkunasta näkyvä öinen Bangkokin osa näytti jokseenkin huimalta. Ei se meien Stadi olekaan niin iso. Täällä ei vielä mitään hajua hommien kulusta, täysin turisteja. Ehkä se on vielä ymmärrettävää, paikalla ollaan oltu noin 20h tätä tehtäessä. Ehkä se huomenna tästä! Hyviä vointeja sinne, kuultiin pakkasta olevan ilmassa. Harmittaa aika paljon teien puolesta! Kassellaan jatkoja myöhemmin, Bangkok kiittää!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti