Kyliltä on kiirinyt hieman huolestuneita kommentteja poikain toilailuista täällä Enkelten kaupungin villiäkin villimmässä, varsin kuumottavassa sykkeessä, mutta epäilevät Tuomaat, olkaa huoleti: jatkamme kyllä samaan malliin.
Suht koht vakavasti puhuen, arki se on myös Bangkokissakin ja juhlat jätetään viikonlopulle. Monia on jostain syystä kiinnostanut sellainenkin asia, mitenkäs se koulunkäynti sujuu ja millaista se on. Noh, tässä lyhyt arkipäivän ohjelma: kello herättää aamuseiskalta, ja viimeistään muutaman terävän kirosanan jälkeen hikiset ruhot alkavat pikkuhiljaa nousta punkista. Taksilla kouluun - ettei koulupukuihin sonnustautuneille junteille tule hiki - ja starttaamaan koulupäivä Kowit Pingpongin(?) thai-kielelen luennolla. Jumalauta mitä kamaa se on, ei voi sanoin kuvailla. Mielisairas pikkumies opettaa pojille thaikkua. Äijät repeilee hysteerisesti takarivissä, kurssi on Klamydian sanoin sairasta tarinaa.
Kun Kowitin pihdeistä on selvitty, homaa meneekin vakavammaksi. 10-12 International Economics, hyi helvetti. Sama kama jatkuu parin tunnin siestan jälkeen, ja yleensä kämpillä ollaan joskus puol viiden aikoihin. Kuudelta tulee pimeää, eli koulupäivänä ei yleensä juurikaan poolilla hengailla. Jossain lähiraflassa usein melko epäonnistuineiden tilausten seurauksena huonohkot safkat naamariin. Loppuilta menee kämpillä makaillessa, netissä pyöriessä, leffaa katsellessa, popcornia ahmiessa, pokeria pelaillessa, salilla hikoillessa jne.. Eli ei nyt täyttä juhlaa kuitenkaan.
Thaikkumätöistä on sanottava seuraavaa: ennen reissua odotukset paikallisesta ruoasta oli varsin korkealla. Kaveriporukat jutteli ennen reissua, että vähän saatte hyvää ruokaa siellä. Kevyttä, kasvispainotteista ja mausteista. Makuelämykset on jäänyt aika helvetin vähäisiksi. Kielimuuri meien ja paikallisten tarjoilijoiden välillä on vähintään Kiinan vastaavan kokoinen. Tilausta tehdessä ei voi ikinä olla varma, mitä sieltä on tulossa. Menut on myös englanninkielisiä, mutta väärinkäsityksiltä ei olla vältytty. Toki, arpa on myös suosinut, ja ravintolasta ollaan poistuttu tyytyväisinä, mutta viereisten pöytien antimet ovat näyttäneet paremmilta. Summa summarum, paikallinen ruoka on ollut, suoraan sanoen, melkoinen pettymys. Annetaan aikaa paikallisille ravintoloille, ehkä olemme käyneet väärissä mestoissa.
Eli sanotaanko, että maanantai ja tiistai meni hyvin pitkälti yllä olevan kaavan mukaan.
Keskiviikkona oli tarkoitus lähteä metsästämään futiskenkiä koko sakille. Koulullamme on eräs herrasmies, joka vastaa vaihto-oppilaiden asioista, joten kyselimme äijäporukalla, josko olisi mahdollista päästä pelailemaan futista paikallisten oppilaiden kanssa. Pelit saatiin sovittua ja ukoille pitäisi saada asiaankuuluvat pelivermeet. Kaupoille oli siis suunnattava, ja ostoskohteena oli MBK -niminen ostoskeskus, joka valmistuessaan oli koko Aasian suurin ostari. Nyt taitaa olla jo Bangkokissakin suurempia. Hukkareissuhan siitä tuli, ei saaneet kenkiä pojjaat. Kenkienhakureissulla kokeilimme myös ekaa kertaa Skytrainia, tuota Bangkokin silhuetissa siintävää sukkulaa. Taksikuskin perkeleet ei suostuneet viemään porukkaa taksilla ostoksille, koska iltapäiväruuhka oli pahimmillaan.
Hukkareissusta suivaantuneena, koko porukka lähti istumaan iltaa lähibaariin, jossa olisi tarkoitus ottaa miehestä mittaa biljardin merkeissä. Porukka vahvistui myös luokkatovereidemme toimesta, Markus ja Johannes tulivat värittämään porukkaamme. Muutamat pelit bilistä, muutamat kylmät huurteiset ja kotio pötköttää. Torstaina oli alkava kouluviikkomme viimeinen päivä.
Torstai-aamu iski tajuntaan taas kymmenen kilon lekan voimin. Aamuherätys tuntui tavallista raskaammalta, montakohan kaljaa sitä tulikaan litkittyä eilen? Noh, onneksi meillä ei lasketa. Sen verran raskasta oli herätys Henkalle, että mies ei pystynyt lähtemään kouluun ollenkaan, vaan opintielle suuntasi tänä aamuna vain kolme ukkoa. Henkalla oli kuulema vatsan kanssa pienoisia ongelmia, ensimmäinen ripuli seurueessamme oli tosiasia. Puoleenpäivään asti jaksoivat olla koulupojat koulussa, iltapäivän tunnit oli pakko jättää väliin. Viikonloppu oli taas alkava.
Samanlaista poikamaista iloa ei ollut ilmassa kuin viime torstaina. Viime viikonloppu taisi saada ukot sen verran hapoille, että kukaan ei oikein uskaltanut puhua dokaamisesta. Antakaa anteeksi, ihmisiä myökii vaan ollaan. Pari tuntia aurinkoa altaalla, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä ostamaan urheiluvermeitä, taas. Nyt ostoskohteena sai toimia tutuksi tullut Mall Number One. Kengät löytyivät koko sakille. Kampusalueemme mahdollisuuksista innostuttuamme, koko porukka osti myös tennismailat. Jonni Henrikki Pätäri tennismailakaupassa, mitä helvettiä? Jonnin kavereista ketkä tätä lukee, niin tajuaa pointin. Hommaa voisi verrata siihen, että joku yrittää istuttaa perunaa kallioon: sellaista ei tapahdu! Nyt kuitenkin kävi, ja ehkä kevään aikana muut sankarit kouluttavat Jonnista tennishuipun.
Torstaina ei lähetty mihinkään, vaan latailtiin akkuja perjantain koitoksia varten. Lepo teki koko porukalle hyvää, epäilemättä. Perjantaina oli tarkoitus lähteä testaamaan uusia hankintoja, vähän hikeä pintaan.
Ja niin koitti perjantaiaamu, ehkäpä reissun parhaiden yöunien siivittämänä. Olo oli yhtä pirteä kuin margaritan maku, joten perjantaista oli tuleva hieno päivä. Unihiekat silmistä ja uudenkarheat urheiluvermeet niskaan. Alakerran respaväkeä hymyilytti kun sankarit tepastelivat tenniskasseineen ja hikipantoineen hissistä ulos. Taksi alle ja kampuksen tenniskentälle. Kello oli about yksi iltapäivällä, eli päivä oli kuumimmillaan. Jos tarkkaan haisteli, pystyi ilmassa havaitsemaan vienohkoa pekonin tuoksua poikien grillatessa ruhojaan tenniskentän tappavassa paahteessa. Tenniksen kyytipojaksi vielä futista, helvetin reippaita äijiä! Itseasiassa täydellisiä miehiä.
Kello on nyt paikallista aikaa 18.29 ja perjantai-ilta alkaa olla jälleen todellisuutta. Olo on taas kerran voittoisa, kuinkas muuten. Kohta syöpöttelemään tällä kertaa toivottavasti hyvään ravintolaan, ja myös pienen pieni mahdollisuus juopottelulle leijuu ilmassa. Terveisiä Suomeen ja viikonloppuja, Bangkokissa kaikki kunnossa!
perjantai 23. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti