Pienet alkusanat: ei mitään hajua, kiinnostaako tämä blogi ketään muita kuin meidän välittömiä läheisiä, mutta teemme sen silti. Saamme tästä loistavan päiväkirjan itsellemme ehkä hienoimmasta reissusta, mitä voi meidän miesihmismieli käsittää. Tarkoitus olisi päivitellä tunnelmapaloja pitkin reissuja, kuvien ja pienten tarinoiden kera. Aloitetaan homma läksiäisistä, jolloin reissu alkoi olla totisinta totta.
Homman nimi seuraava: 4 nuorta miehen alkua lähdössä Thaimaahan opiskelijavaihtoon. Poikaporukkamme kesken olimme ihmetelleet tuttavapiirissä ilmennyttä yleistä hilpeyttä pitkin vuotta, matkailmoituksen tullessa esille. Mitä huvittavaa moisessa reissussa voisi olla? Me kun olimme kuulleet vain Thaimaan halvasta hintatasosta, jota hyödyntäessä voisimme tehdä aarremaisia löytöjä pitkin pitkiä shoppailubulevardeja. Seksitaudeista ja ilotyttöjen riskeistä olimme kaikki kuulleet viimeksi yläasteella. Nyt oli kuitenkin aika järjestää kavereille pienet juhlat lähtömme kunniaksi, ja mitä mainioimpana miljöönä sai toimia Hakaniemen rannassa sijaitseva ravintolalaiva Wäiski.
Pitkin viikkoa pähkäilimme poikain kanssa, josko vieraille pitäisi järjestää jonkinlaista ohjelmaa. Tulimme lopputulokseen, että kaiken maailman tuolileikit jätetään tyystin väliin ja keskitytään olennaiseen – joku saattaisi väittää myös laiskuudeksi. Perjantai kuitenkin koitti, ja pojat veti koulupuvut päälle. Alkon kautta kohti Wäiskiä käppäili hieman pelokas porukka: mitä, jos kukaan ei vaivautuisi paikalle? Illalla puhelin piippaili uhkaavasti feidailuviesteistä ja tuskanhiki alkoi nousta. Pelko osottaitui kuitenkin täysin turhaksi, ja saimme paikalle aivan loistavan porukan; onko meillä oikeesti kavereita, vai ootteko te vaan tyytyväisiä, kun lähdetään puoleksi vuodeksi pois porukoista? Meille sama, ilta oli mitä mahtavin. Paljon tuttuja kävi paikalla ja iloisia jälleennäkemisiä oli lukuisia.
Päivänsankarit olivat kaikki, luonnollisesti, aivan normaalissa tilassa, eli tajuttomuuden rajamailla. Huhut kertoo, että emme olleet ainoita, vaan Wäiskin tiukkaakin tiukemman portsarilinjan uhriksi olivat joutuneet lukuisat juhlijat. Ketä nyt pieni torkkuminen voi haitata, ei voi käsittää. Vielä kerran kiitos ja kumarrus kaikille osallistujille, teitte illasta mieluisan. Kelpasi lähteä.
Aivan hieno tarina! Laittakaa vielä signeeraus jutun loppuun, ni tietää kuka kirjottelee.. Vai onko nää kaikki jutut Folken käsialaa? Toivon mukaan kaikki on menny siellä Bangkokissa hyvin, eikä oo tapahtunu mitään ihmeempiä kommelluksia.
VastaaPoistaKoittakaahan ottaa myös kuvia niistä koulukavereistanne kouluhameet päällä.. Tai pois.