Loppu

Pikakelaus muutaman kuluneen viikon tapahtumista:

Songkranin juhlinnan jäljiltä oltiin sen verran uupuneita, että Maksa-Arvon toinen lomaviikko sujui rauhallisissa merkeissä. Juopoteltiin pari kertaa, makailtiin altaalla ja tilailtiin kotiinkuljetuksella ruokaa. Ei hassumpaa touhua sekään.

Arvo lähti, samat kujeet jäi. Takaraivossa alkoi tässä vaiheessa jyskyttää ehkä hieman ahdistusta herättävä tieto: paluu Suomeen häämöttäisi parin viikon päässä. No, emme antaneet ajatukselle liikaa valtaa vaan juopoteltiin pari kertaa, makailtiin altaalla ja tilailtiin kotiinkuljetuksella ruokaa. Hoideltiin myös rauhalliseen tahtiin pakollisia ostoksia. Ainiin, järjestettiin myös koko luokalle Thanpuying Suiten allasosastolla vappubileet. Pukeutumiskoodina oli liivit, ja varsin mallikkaita asukokonaisuuksia nähtiinkin. Bileistä ja vapusta ylipäätään ei sen enempää, mutta sanottakoon, että ilman jälkiseuraamuksia juhlista ei selvitty.

Luokkaretkelläkin käytiin. Retki suuntautui Pattayalle johonkin kansallispuiston tapaiseen, jossa sitten käytiin näkemässä ja kokemassa elefantti-show. Norsut pelasi jalkapalloa, heitteli korista, ajeli fillarilla, maalasi tauluja, keilasi…kysymys kuuluukin: mitä saatanaa?!

Valmistuttiin myös yliopistosta. Tilaisuus oli suhteellisen karu ja koruton, muutamat kauniit puheet ja sertifikaatit kouraan. Niin se homma pitääkin hoitaa. Niin sitä vaan tuli lappu käteen samoilla metodeilla kuin koko koulu-uran ajan – piirtelemällä kulleja ja kirkkoveneitä vihko täyteen.

Torstaina 7.5. käytiin jättämässä koko luokan voimin viimeinen jalanjälki Bangkokin yöelämään. Tutun kaavan mukaan kotiin tultiin eri aikoihin, kuka mistäkin. Perjantaina oli sunnuntai-fiilis, eli huono.

Sunnuntaina kävelymatkalla kauppaan alkoi niin helvetillinen ukkosmyrsky, ettei Suomen maalla sellaista ole varmaankaan nähty. Henkka, Jonni ja Jaakko seurailivat turvallisesti myrskyä huteran peltikatoksen alta salamoiden iskiessä suhteellisen lähelle. Niin ainakin arvelimme, koska maa tärisi alla ja paskat oli tulla housuun. Tiet tulvi myös siihen malliin, että vesiraja oli jo niin korkealla, että taksin oven avaaminen oli vaikeaa. Karua touhua Bangkokissa.

Illalla katselimme vartin formuloita altaalla. Ideoimme Kimille oman tallin, jossa kuskeina pöristelisivät Häkkinen ja Salo. Matti Nykänen olisi tallipäällikkö, jolla olisi formula-luurien sijaan päässä karaoke-luurit. Kaitsu Merilä kirjottaisi skandaalipaljastuksia ja hoitaisi mekaanikon hommat. Mervi olisi luonnollisesti varikkotyttö ja lämmittäisi rantasaunaa.

Nyt on sunnuntain ja maanantain välinen yö, eli viimeinen Thanpuying Suitessa. Matkalaukut on pakattu, ja alkaa olla jopa vähän haikea fiilis. Tehtiin mitä huvitti reilut neljä kuukautta, voisko parempaa olla? Sen kummempia vuodattelematta: olihan tää nyt vittu parasta!

-Jaakko