Meininki on viime aikoina ollut hieman rauhallisempaa paria poikkeusiltaa lukuun ottamatta, joten olkoon päivityskin nyt sitten lyhyehkö ja ytimekäs.
Tosiaan, Santtu poistui keskuudestamme viime viikon maanantaina. Läheisen poislähtö on aina surullista, jäämme kaihoisasti kaipaamaan ja muistelemaan. Jonnin sisko Jenni ja Jennin avopuoliso Jaakko olivat saapuneet lauantaina mestoille, ja päätimmekin kunnioittaa Santun muistoa kuten mies olisi varmasti itsekin toivonut: teimme pikavisiitin Bang Saeniin ja Pattayalle, jossa sitten naulasimme tukevat jurrit. Yksi yö suhteellisen rasittavaa Pattayaa kuitenkin riitti seurueelle, ja paluu Bangkokiin torstaina oli tosiasia.
Torstaina otettiin lunkisti, ja Jukalla, Henryllä ja Japella jäi sama vaihde päälle perjantaiksikin. Jenni, Jaakko ja Jonni lähtivät jokiristeilylle muiden hampuusien tuijotellessa läppäreitään. Tuijottelu sai riittää iltaysin aikoihin, jolloin ensimmäinen, varovainen, ehdotus ulos siirtymisestä heitettiin ilmoille. Ideana oli vain käväistä vähän ”iltakävelyllä”, mutta tiedättehän seepran ja raidat… 10 minuuttia ja Jukan, Japen ja Henryn baaripöydässä komeili mikäs muukaan kuin pullollinen viskiä. Pullon jälkeen yhteys Pätärin sisaruksiin ja Jaakkoon, jotka ilmoittivat olevansa baarissa. Ei kun samaan osoitteeseen, ja niin kutsuttu Hitler-känni alkoi olla valmis. Näin saatiin taas lauantaiksi huono olo.
Mitäs muuta täällä on tapahtunut? Noh, Jenni, Jonni ja Jaakko eivät juurikaan paikallaan pysyneet, vaan kaiken maailman markkinat tuli ilmeisesti kierreltyä ostosten määrästä päätellen. Jennille ainakin ostelu tuntui maistuvan – Jaakon mielestä varmaan liikaakin. Kaiken kaikkiaan viimeiset pari viikkoa on otettu suhteellisen iisisti vieraileville tähdille paikkoja esitellen ja lepäillen – onhan tässä loman aikana kerinnyt riehuakin aivan tarpeeksi.
PS. Eilen jatkui sitten lomien jälkeen taas koulu. Uskokaa tai älkää, maanantaiaamuna Thanpuying Suiten 10C:n asukkeja vitutti niin paljon, että parketti tulvi hiestä ja kyynelistä.
-Jape
maanantai 30. maaliskuuta 2009
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Kuva-albumi
Kuviahan jengi on kysellyt, joten tässä linkki kuvagalleriaan:
http://picasaweb.google.com/Bangcock2009
Lisää kuvia tulossa materiaalin karttuessa.
http://picasaweb.google.com/Bangcock2009
Lisää kuvia tulossa materiaalin karttuessa.
Loma vol. 2
Pienen hiljaiselon jälkeen on taas aika pienen päiväkirjamerkinnän. Kevätloma on ylittänyt jo puolivälinsä, joten parin viikon päästä olisi taas vedettävä koulupukua niskaan, ei saatana. Lomailuun voisi tottua, ainaskin tässä maassa.
Kosmopoliittien palattua maailmanympärimatkaltaan saimme taas koko perheen kasaan. Kuulumisia vaihdeltiin, halauksia jaettiin, kyyneliä vuodatettiin: jälleennäkemisenriemu oli käsinkosketeltavaa.
Ryyppyremmimme tulisi saamaan vahvistuksen Helsingin syvimmistä viidakoista: Santtu Johannes Loisan oli määrä tulla tuomaan kuulumiset rakkaasta kotimaasta. Kiireinen mies oli saanut raivattua kalenteriinsa pienen raon kevätreissua varten. Mies väitti päivien kirkastuvan kovaa vauhtia kotosuomessa, loistavaa. Ennen Santun tuloa pari päivää sujui arkisissa meiningeissä. Leffaan mentiin, salilla pumppailtiin, tenniskerhon jäsenyyksiä hommailtiin, ulkona syötiin: perusasiat on parhaita asioita. Viinapiru pidettiin visusti pullossaan, koska vihtahousun piiska oli jättänyt lomailijoihin sen verran syvät arvet.
Leffaan menemisestä täytyy sanoa sen verran, että elokuvavalintamme ei osunut aivan nappiin. Watchmen oli ainut leffa, jota kaikki seurueemme jäsenet eivät olleet nähneet. Liput ostettiin ilman minkäänlaisia odotuksia, kunhan saisi pari tuntia vierähtämään leppoisasti. Voi liuri, mitkä pari tuntia olikin. Watchmen sai kunnian olla ensimmäinen elokuva, josta poistuttiin ennen lopputekstien näyttämistä. Totaalista sekopaskaa, leffakriitikkoporukkamme oli todella tyytymätön elokuvan antiin. Emme siis suosittele kenellekään.
Lauantaina aloitettiin Jonnin synttäreiden juhlinta. Jonni oli siis lähes sankari siis itsekin, kuten vanha viisu sanoo. Juhlinnassa oli tarkoitus pitää jonkinlainen roti, koska seuraavana päivänä miehen oli tarkoitus mennä kentälle saapuvaa Sandelssia vastaan. Tiedättehän itsekin, että kun korkki kierähtää, niin aika vierähtää. Baarista tultiin kotio noin kuudelta aamulla, jolloin aloitettiin raivoisa paskartelu: vastaanottokomitealle tehtiin asiaan kuuluva plagaatti ja paita tunnistettavine teksteineen. Tämä asia oli siis kunnossa. Ongelmia alkoi kasaantua ilmaan, kun Jaakko tuli puoliltapäivin ottamaan vesiryyppyä jääkaapista. Vastaanottokomitea oli ilmeisen väsynyt paskartelusessioista, koska päätä nosteltiin olohuoneen lattialta, pöydän alta. Lento oli saapunut Bangkokiin klo 10.20. Samalla sekunnilla puhelin soi ja linjan päässä oli itse Santtu. Puhelindialogi meni jotenkin seuraavanlaisesti. Santtu:”Jaa, missäs sitä ollaan”. Jonni: ”Tässä taksissa tulossa, ihan justiinsa siellä.” Santtu: ”Niin, varmaan, älä kuseta.” Rysän päältä kiinni.
Onni oli kuitenkin onnettomuudessa, koska Santtu oli törmännyt muihin Saviksen porukoihin lennolla, aivan sattumalta ja pääsi taksikyydillä keskustaan, jossa sovimme uuden tapaamisen. Tässä onnistuttiin ja matkamies saatiin perille.
Santun kanssa oli tarkoitus lähteä juhlistamaan varsinaista synttäripäivää ja samalla näyttää Bangkokin kuumaa ja sykkivää yöelämää. RCA-katu ja perusyökerho tulivat nyt myös Santulle tutuksi viskinhuuruisessa pullojen kilkkeessä.
Santtu luvattiin myös viedä rannalle lomailemaan, ja perusvarmana kohteena sai toimia Hua Hinin kristallinkirkkaat rannat, kuten mainoksessa lupailtiin. Rannalle päästiin maanantaina, ja tarkoituksena oli pari päivää viettää jalostuksen merkeissä. Rannalla makoiltiin, ja myös Santulle saatiin ns. p(r)unaa pintaan. Pieni punotus, se tekee turistin, avot!
Hua Hinin yöelämään tutustuttiin myös. Biljardia läiskittiin, oluita kumottiin. Musiikkimiehiä alkoi kiinnostaa livemusiikkinautinnon saaminen muutaman pelin jälkeen, joten oli aika lähteä metsästämään elävää musiikkia tarjoavaa kapakkaa. Tällainen löydettiin vaivatta, ja tutut rokkiklassikot pauhasivat kermakorviemme iloksi.
Baarissa tutustuttiin myös eräisiin suomalaismiehiin, joiden kanssa nautiskelimme yhdessä bändin ja baarin tarjonnasta. Parin viskipullon jälkeen toinen miehistä päätti ottaa puheeksi, että mitäs sitä täällä Thaimaassa oikein luuraillaan. Kerroin, että vaihto-opiskelu on homman nimi, opintotuki mahdollistaa hyvin asumisen ja muut pakolliset liirumlaarumit. Tähän mies sanoi silmät kirkkaana, että sama homma: valtio maksaa myös hänen olonsa täällä. Mies oli sairaseläkkeellä. Ollut kaksi kertaa suljetulla osastolla, mielisairas kun sanoi olevansa. Hullu mies myös kaatamaan, heh. Leppoisaa seuraa, hullunhauskaa jopa. Lopetan sanaleikit nyt tähän. Rautiolle terveisiä! Mies kertoi olleensa nimittäin myös Aurorassa.
Pari päivää rannalla sai riittää, krapulasiirtyminen takaisin Bangkokiin oli edessä. Huoltoasemalla kaikui pienoisen matkapahoinvoinnin(lue:Phil Collins –darra. Krapulan synkin aste) äänet, kun Santtu meni virkistäytymään miestenhuoneeseen. Mies ei kyennyt kommunikointiin, ainakaan tuntemillani kielillä. Kovin kryptistä tekstiä ihmismielelle.
Hunsvottien rillutellessa Hua Hinissa kotiin jäänyt kolmikko keskittyi yhteistuumin viettämään terveellistä elämää, olihan kaikilla takana rankka puolitoistaviikkoinen reissun päällä. Henke ja Jaakko jatkoivat lauantain tapaan tennissessioitaan Jukan polskutellessa kilometrejä mittariin koulun altaalta. Tenniskin sujui jo aika ajoin, vaikka tutut vitut, perkeleet ja mailat vielä vähän lentelivätkin. Bangkokin öiset houkutukset eivät käyneet mielessäkään, vaan leppoisa grillailu iltaisin ja salilla hikoilu oli mukavaa vastapainoa kuluttavalle reissaamiselle ja rymyämiselle. No hätä, eiköhän nämä terveet elämäntavat unohdu viimeistään Arnold Vanhasen saapuessa paikalle huhtikuussa.
Keskiviikko meni Hua Hinin reissaajilta vielä lepäillessä, ja nauttiessa oman altaamme tarjonnasta. Illalla halu siirtyä kaupungille alkoi heräillä ja päätimme lähteä taas elokuviin. Keskustan elokuvateatterit ovat ns. luksustasoa ja tarkoituksena oli mennä nauttimaan Slummimiljonääri –leffasta niiden mukaviin tuoleihin. OK, lippuhinnat samaa tasoa kuin Suomessa, mutta lipulla voit mennä VIP –loungeen nauttimaan tervetuliaisdrinkit ja nauttimaan esimerkiksi hierovan tuolin käsittelystä. Itse istuimet teatterissa on jotain karua: kuvitelkaa mukavin mahdollinen tuoli, jossa olette istuneet, ja nostakaa se potenssiin miljoona. Kyllä kelpasi matkamiehen nauttia. Leffa toki vaihtui Tom Cruisen tähdittämään Valkyrie –elokuvaan. Kriittinen raati tyytyi hymähtelemään partoihinsa jälkipeleissä. Ihan ok, katsokaa itse.
Torstaina lähdettiin taas vähän ulkoilemaan koko porukalla. Syömistä, juomista, biljardia ja paikallisen rock-orkesterin arvostelua: olimme taas perusasioiden äärellä. Nyt olisi tarkoitus lähteä käymään Sandelssin kanssa musakaupoissa ja tavarataloissa, pitäähän miehen rahoistaan päästä. Kohti uusia kujeita, Folke West kiittää.
Kosmopoliittien palattua maailmanympärimatkaltaan saimme taas koko perheen kasaan. Kuulumisia vaihdeltiin, halauksia jaettiin, kyyneliä vuodatettiin: jälleennäkemisenriemu oli käsinkosketeltavaa.
Ryyppyremmimme tulisi saamaan vahvistuksen Helsingin syvimmistä viidakoista: Santtu Johannes Loisan oli määrä tulla tuomaan kuulumiset rakkaasta kotimaasta. Kiireinen mies oli saanut raivattua kalenteriinsa pienen raon kevätreissua varten. Mies väitti päivien kirkastuvan kovaa vauhtia kotosuomessa, loistavaa. Ennen Santun tuloa pari päivää sujui arkisissa meiningeissä. Leffaan mentiin, salilla pumppailtiin, tenniskerhon jäsenyyksiä hommailtiin, ulkona syötiin: perusasiat on parhaita asioita. Viinapiru pidettiin visusti pullossaan, koska vihtahousun piiska oli jättänyt lomailijoihin sen verran syvät arvet.
Leffaan menemisestä täytyy sanoa sen verran, että elokuvavalintamme ei osunut aivan nappiin. Watchmen oli ainut leffa, jota kaikki seurueemme jäsenet eivät olleet nähneet. Liput ostettiin ilman minkäänlaisia odotuksia, kunhan saisi pari tuntia vierähtämään leppoisasti. Voi liuri, mitkä pari tuntia olikin. Watchmen sai kunnian olla ensimmäinen elokuva, josta poistuttiin ennen lopputekstien näyttämistä. Totaalista sekopaskaa, leffakriitikkoporukkamme oli todella tyytymätön elokuvan antiin. Emme siis suosittele kenellekään.
Lauantaina aloitettiin Jonnin synttäreiden juhlinta. Jonni oli siis lähes sankari siis itsekin, kuten vanha viisu sanoo. Juhlinnassa oli tarkoitus pitää jonkinlainen roti, koska seuraavana päivänä miehen oli tarkoitus mennä kentälle saapuvaa Sandelssia vastaan. Tiedättehän itsekin, että kun korkki kierähtää, niin aika vierähtää. Baarista tultiin kotio noin kuudelta aamulla, jolloin aloitettiin raivoisa paskartelu: vastaanottokomitealle tehtiin asiaan kuuluva plagaatti ja paita tunnistettavine teksteineen. Tämä asia oli siis kunnossa. Ongelmia alkoi kasaantua ilmaan, kun Jaakko tuli puoliltapäivin ottamaan vesiryyppyä jääkaapista. Vastaanottokomitea oli ilmeisen väsynyt paskartelusessioista, koska päätä nosteltiin olohuoneen lattialta, pöydän alta. Lento oli saapunut Bangkokiin klo 10.20. Samalla sekunnilla puhelin soi ja linjan päässä oli itse Santtu. Puhelindialogi meni jotenkin seuraavanlaisesti. Santtu:”Jaa, missäs sitä ollaan”. Jonni: ”Tässä taksissa tulossa, ihan justiinsa siellä.” Santtu: ”Niin, varmaan, älä kuseta.” Rysän päältä kiinni.
Onni oli kuitenkin onnettomuudessa, koska Santtu oli törmännyt muihin Saviksen porukoihin lennolla, aivan sattumalta ja pääsi taksikyydillä keskustaan, jossa sovimme uuden tapaamisen. Tässä onnistuttiin ja matkamies saatiin perille.
Santun kanssa oli tarkoitus lähteä juhlistamaan varsinaista synttäripäivää ja samalla näyttää Bangkokin kuumaa ja sykkivää yöelämää. RCA-katu ja perusyökerho tulivat nyt myös Santulle tutuksi viskinhuuruisessa pullojen kilkkeessä.
Santtu luvattiin myös viedä rannalle lomailemaan, ja perusvarmana kohteena sai toimia Hua Hinin kristallinkirkkaat rannat, kuten mainoksessa lupailtiin. Rannalle päästiin maanantaina, ja tarkoituksena oli pari päivää viettää jalostuksen merkeissä. Rannalla makoiltiin, ja myös Santulle saatiin ns. p(r)unaa pintaan. Pieni punotus, se tekee turistin, avot!
Hua Hinin yöelämään tutustuttiin myös. Biljardia läiskittiin, oluita kumottiin. Musiikkimiehiä alkoi kiinnostaa livemusiikkinautinnon saaminen muutaman pelin jälkeen, joten oli aika lähteä metsästämään elävää musiikkia tarjoavaa kapakkaa. Tällainen löydettiin vaivatta, ja tutut rokkiklassikot pauhasivat kermakorviemme iloksi.
Baarissa tutustuttiin myös eräisiin suomalaismiehiin, joiden kanssa nautiskelimme yhdessä bändin ja baarin tarjonnasta. Parin viskipullon jälkeen toinen miehistä päätti ottaa puheeksi, että mitäs sitä täällä Thaimaassa oikein luuraillaan. Kerroin, että vaihto-opiskelu on homman nimi, opintotuki mahdollistaa hyvin asumisen ja muut pakolliset liirumlaarumit. Tähän mies sanoi silmät kirkkaana, että sama homma: valtio maksaa myös hänen olonsa täällä. Mies oli sairaseläkkeellä. Ollut kaksi kertaa suljetulla osastolla, mielisairas kun sanoi olevansa. Hullu mies myös kaatamaan, heh. Leppoisaa seuraa, hullunhauskaa jopa. Lopetan sanaleikit nyt tähän. Rautiolle terveisiä! Mies kertoi olleensa nimittäin myös Aurorassa.
Pari päivää rannalla sai riittää, krapulasiirtyminen takaisin Bangkokiin oli edessä. Huoltoasemalla kaikui pienoisen matkapahoinvoinnin(lue:Phil Collins –darra. Krapulan synkin aste) äänet, kun Santtu meni virkistäytymään miestenhuoneeseen. Mies ei kyennyt kommunikointiin, ainakaan tuntemillani kielillä. Kovin kryptistä tekstiä ihmismielelle.
Hunsvottien rillutellessa Hua Hinissa kotiin jäänyt kolmikko keskittyi yhteistuumin viettämään terveellistä elämää, olihan kaikilla takana rankka puolitoistaviikkoinen reissun päällä. Henke ja Jaakko jatkoivat lauantain tapaan tennissessioitaan Jukan polskutellessa kilometrejä mittariin koulun altaalta. Tenniskin sujui jo aika ajoin, vaikka tutut vitut, perkeleet ja mailat vielä vähän lentelivätkin. Bangkokin öiset houkutukset eivät käyneet mielessäkään, vaan leppoisa grillailu iltaisin ja salilla hikoilu oli mukavaa vastapainoa kuluttavalle reissaamiselle ja rymyämiselle. No hätä, eiköhän nämä terveet elämäntavat unohdu viimeistään Arnold Vanhasen saapuessa paikalle huhtikuussa.
Keskiviikko meni Hua Hinin reissaajilta vielä lepäillessä, ja nauttiessa oman altaamme tarjonnasta. Illalla halu siirtyä kaupungille alkoi heräillä ja päätimme lähteä taas elokuviin. Keskustan elokuvateatterit ovat ns. luksustasoa ja tarkoituksena oli mennä nauttimaan Slummimiljonääri –leffasta niiden mukaviin tuoleihin. OK, lippuhinnat samaa tasoa kuin Suomessa, mutta lipulla voit mennä VIP –loungeen nauttimaan tervetuliaisdrinkit ja nauttimaan esimerkiksi hierovan tuolin käsittelystä. Itse istuimet teatterissa on jotain karua: kuvitelkaa mukavin mahdollinen tuoli, jossa olette istuneet, ja nostakaa se potenssiin miljoona. Kyllä kelpasi matkamiehen nauttia. Leffa toki vaihtui Tom Cruisen tähdittämään Valkyrie –elokuvaan. Kriittinen raati tyytyi hymähtelemään partoihinsa jälkipeleissä. Ihan ok, katsokaa itse.
Torstaina lähdettiin taas vähän ulkoilemaan koko porukalla. Syömistä, juomista, biljardia ja paikallisen rock-orkesterin arvostelua: olimme taas perusasioiden äärellä. Nyt olisi tarkoitus lähteä käymään Sandelssin kanssa musakaupoissa ja tavarataloissa, pitäähän miehen rahoistaan päästä. Kohti uusia kujeita, Folke West kiittää.
lauantai 14. maaliskuuta 2009
Loma
Lauantai 28.2. – Sunnuntai 1.3.
Mitäpä näistä päivistä voisi kertoa. Sen verran, että lauantai oli ja meni suhteellisen lauantaimaiseen tyyliin altaalla grillaillessa ja kuninkuuslajia väijyessä. Pyörähdettiinpä sitä jälleen Bangkokin yössäkin, joka muuten alkaa olla suhteellisen nähty homma. Tai ehkä meidän kannattaisi välillä harkita pientä rotaatiota yökerhojen suhteen.
Sunnuntai vierähti sekin normaalin rennoissa meiningeissä. Vaihteeksi grillailua ja Englannin Liigacupin finaalin seurailua altaalla.
Maanantai 2.3. Hua Hin
Bangkok oli alkanut kaikessa hektisyydessään pikku hiljaa kiristää urpojen kovin heikkoja hermoja, joten jotain oli tehtävä. Jo parisen kuukautta sitten oli heitetty ilmoille idea, että olisi siistiä ajella rantaviivan suuntaisesti kohti Etelä-Thaimaan houkuttelevia rantoja sun muita lomakohteita. Ja ei kun tuumasta toimeen: sunnuntaina varailtiin netin kautta farmari-Chevy ja road trip oli tosiasia. Tällä kertaa reissuun nelikosta lähtivät vain Henkka ja Jaakko, koska Jukka pokerimiehenä suunnitteli matkaa Kiinaan Macaoon ja Jonnin äitimuori lomaili Thaimaassa, jonka luona oli luonnollisesti vierailtava. Kahdestaan Jaakko ja Henkka eivät matkaan lähteneet, sillä mukaan ilmoittautuivat tutut hahmot Splifi ja Markus.
Taksi alle ja Bangkokin ytimeen, jossa autovuokraamo sijaitsi. Kuten jo varmasti monesti on käynyt ilmi, Bangkokin liikenne on käsittämättömän arveluttavaa ja kuumottavaa, joten selviäminen ehjin nahoin ulos kaupungista olisi pienehkö ihme. Kun vuokraamon henkilökunta ilmoitti, että GPS-laitteet on tilapäisesti loppu, alkoi tunnelma vapautua: edessähän saattaisi olla jopa kunnon seikkailu. Henkka ilmoittautui kuskiksi, johtuen siitä, ettei muilla tuntunut olevan siihen tarvittavia kiveksiä. Ei muuta kuin mies oikeanpuoleiseen ohjaamoon ja Chevrolet radalle. Homma sujui kuin valssi Armstrongin Kekeltä, paremmin kuin tähän mennessä yhdeltäkään paikalliselta taksikuskilta. Pienen arpomisen ja kartan vääntelyn jälkeen oltiinkin jo turvallisesti Rama 4:lla matkalla kohti aurinkoista etelää.
Karttapallo pyörimään, ja ensimmäiseksi matkakohteeksi valikoitui Hua Hin, jonne on matkaa Bangkokista noin 230 km. Reilun kolmen tunnin ajelun jälkeen auto turvallisesti parkkiin ja majapaikan metsästykseen. Toisen paikan kohdalla tärppäsi, ja nappasimme pari huonetta Paradise Guest Housesta. Tähän mennessä selkeästi paras mesta hinta/laatu –suhteeltaan. Koska huomisesta ei ollut huolta, päätimme tavoitella euforista tilaa alkoholijuomien maailmasta. Guest Housessa oli kotoisa parveke katunäkymällä ja laiskanlinnoilla, joten se toimi loistavana näyttämönä illan lämmittelykierroksille. Itse kisa alkoi kun siirryimme tarkastelemaan Hua Hinin yöelämää, jota pienen etsinnän jälkeen löytyi kuin löytyikin. Sitä löytyi hämärän metrin levyisen kujan perukoilta, jossa meininki oli myöskin jokseenkin hämärää - varsinkin siinä vaiheessa kun pärähdimme sisään karaoke-baariin: suoritukset olivat jäätäviä. Niin olivat myös muiden asiakkaiden katseet.
Tiistai 3.3. Surat Thani
Kankkusesta ei taaskaan ollut tietoakaan, paitsi Splifillä, jonka olisi pitänyt olla tänään ajovuorossa. Spagetti bologneset naamariin ja road trip jatkui jälleen Henkan käännellessä rattia. Lähdimme liikkeelle vasta neljän aikoihin, ettei vahingossakaan eiliset pahuudet näkyisi poliisisedän mittarissa. Tarkoituksena olisi ajella 272 km Chumphoniin, mutta pimeys teki tepposet ja paahdoimme vahingossa kaupungin ohi. Mikäs siinä, päätimme saman tien jatkaa matkaa Surat Thaniin, koska näin ollen huominen ajourakka olisi selkeästi kevyempi: vuokrasimme auton siis kolmeksi päiväksi, ja se tuli palauttaa Phukettiin keskiviikkoiltapäivään mennessä. Surat Thaniin hotellin pihaan kurvasimme joskus kymmenen jälkeen, joten tänään autoilua oli takana suhteellisen fyysiset reilut kuusi tuntia ja vajaat 500 km. Propsit Henkalle. Illalla ajellessa horisontissa salamoi melko vaikuttavan oloisesti. Ettei vain Phuketissa myrskyäisi.
Surat Thani kaupunkina olikin sitten aivan omaa luokkaansa. Olimme koko päivän ajelleet ilman ruokaa, koska Thaimaassa huoltoasemien ruokatarjonta ja –kulttuuri on vähän eri sfääreissä kuin koti-Suomessa. Koko kaupungista ei löytynyt klo 22.30 avointa ravintolaa saati edes nakkikioskia. Vienohko vitutus alkoi olla todellisuutta nälkäisten matkamiesten talsiessa pitkin autioita katuja. Viimein näimme satamassa muutamia valoja ja pari katukeittiötä, joiden tarjonta kuitenkin oli kuin kuravelliä spurgun pitkissä kalsareissa, joten jätimme salmonella-kanat paikallisten syötäviksi. Lopulta löysimme nälkäämme tyydyttämään (pikemminkin lisäämään) pienen ulkoravintolan, jonka jännekanoja popsiessa tuli ikävä äidin lihapatoja. Romanttisen ulkoilmaillallisen kruunasi kulkukoirien metrin päässä ruokapöydästä esittämä eroottinen akti. Huomion arvoinen seikka on myös, ettei selässä suinkaan ollut uros, vaan narttu. Noh, seksi kuin seksi.
Keskiviikko 4.3. Phuket
Surat Thanista oli päästävä hevon helvettiin pikavauhtia, joten kellot oli aamulla viritetty soimaan hyvissä ajoin. Respan netistä tsekkailtiin ajo-ohjeet ja suunnistettiin ammattilaisten elkein oikealle valtatielle. Matkaa Phuketiin oli kolmisensataa kilometriä, ja se taittui aurinkoisessa säässä ilman pysähdyksiä neljässä tunnissa. Autovuokraamokin löytyi puhelinsoitolla, ja parin taksikyydin jälkeen Phuketin hintatasoon nähden suht edullinen majapaikkakin löydettiin. Tässä vaiheessa alkoi pilviä kerääntyä taivaalle, mutta silti uima-altaaseen oli hikisen ajourakan jälkeen parit pommit hypättävä.
Sitten repesi taivas. Vettä tuli sieltä kuuluisasta perseestä oikein huolella, joten etsimme sateensuojaa mistäpä muualta kuin baarista. Molly Malone’sin biljardipöytä ja parit tuopposet pitivät matkamiehet tyytyväisinä alkuillan.
Sade ei lakannut koko iltana, ja eihän sateen ropistessa kattoon saa unta – ainakaan selvin päin. Tämä tekosyy vei meidät Sepon baariin, Phuketin suurimpaan yökerhoon, Seductioniin. Eipä ole juurikaan ollut ikävä Suomen seduloita, eikä Seductionkaan ollut poikkeus: samanlainen luola kuin Suomessa, musiikki tosin oli vieläkin kauheampaa. Ja jumalauta, Member Card unohtui Bangkokiin!
Torstai 5.3. Phuket
Todella epäonnistunut päivä. Kummelin säämiestä lainatakseni: ”vettä sataa, ja kaikkia vituttaa”. Ei hajuakaan, miksi jäimme Phuketiin mätänemään vielä toiseksi yöksi, sillä sää ei ollut ainoa asia mikä paikassa mätti. Ainakin Patong Beach, saaren suurin biitsi, oli erittäin suuri pettymys. Niskassa roikkuvat räätälit, hierojien mylvintä ja huorien huutelu oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa lomailua. Phuketissa huomasi myös parhaiten, kuinka ahneita paikalliset tällaisissa turistirysissä ovat. Eli jos suunnittelette pakettimatkaa Phuketiin, miettikää muutaman kerran. Melko raiskattu mesta.
Perjantai 6.3. Phi Phi
Torstaina oltiin varattu matkaliput Phi Phi -saarille, jonne matka taittuisi kätevästi katamaraanilla. Matkustusfiilis oli hyvä, sillä nyt sääkin suosi ja olokin oli mitä mainioin, sillä edellisiltana eivät Phuketin huijarit meitä pahuuksiin puijanneet. Lautan kannella oli leppoisa fiilis auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Maisematkin olivat ihan kohdallaan. Lauttamatka Phi Phi:lle kesti parisen tuntia, eli ei paha. Emme jaksaneet matkakamojen kanssa siinä kuumuudessa kuitenkaan pitkään etsiä Guest Housea, vaan otimme tyyliin ensimmäisen, jota tarjottiin halpaan hintaan. Tämä kostautui, sillä taas kerran meillä oli varmaan koko saaren räkäisimmät huoneet: suihkusta tuli suolavettä ja huoneessa ei ollut ilmastointia, vain pieni tuuletin, jonka propelli hädin tuskin pyöri. Olemme kuitenkin positiivisia kavereita ja totesimme, ettei tässä pätsissä selvin päin nukuttaisi.
Phi Phi:llä oli paljon länsimaalaisia, joten saimme mm. ruotsalaisista lomailijatytöistä mukavasti virtaa illanviettoon. Mutta tajutkaas nyt ihmiset sitten oikein: mihinkäs meistä rentuista suomalaispojista olisi, eihän ne meihin päin vilkaisekaan. Totesimme yksimielisesti ruotsalaisten olevan sisäsiittoista kansaa ja keskityimme siihen, mihin taitomme riittävät. Tämä tarkoitti aamun pikkutunneille venähtänyttä bailausta huikeissa rantabileissä. Aamuyöstä löysimme Splifin myymässä vartaita tuhannen kännissä erään kojun takana. Erikoinen jäbä.
Lauantai 7.3. Phi Phi
Aamupäivällä rähmäisiä silmiä availtiin noin 50 asteisessa kuumankosteassa loukussa. Huoneessa haisi hauta, ja suolasuihku vain pahensi fiilistä entisestään. Äkkiä ulos ja pizzat huuleen rantaravintolan viileässä varjossa. Koska Phi Phi oli selkeästi tähän asti reissun kaunein paikka, päätimme hyödyntää saaren upeita maisemia ja mahdollisuuksia. Vuokrasimme pari tuplakajakkia ja päätimme lähteä etsimään pientä rauhallista saarta tai rantaa ihan vaan rentoutumiseen ja sielun lepuuttamiseen. Rauhallisen kajakoinnin jälkeen löysimme itsemme Monkey Beachilta, josta pienen etsinnän jälkeen löytyikin rannan nimen mukaisesti apinoita. Totta kai valokuvaussessio oli paikallaan, mutta kun pahaa aavistamaton Jaakko laski hetkeksi jäätee-tölkin hiekalle ja alkoi räpsiä kuvia, katosi juoma saman tien parempiin suihin. Noh, saatiinpa hauska kuva kun Henkka skoolaa apinan kanssa. Kerrankin mies sai tasoistaan juomaseuraa.
Illanvietto sujui hyvin samaan tyyliin kuin edellisiltana. Paikalle sattui samaan aikaan muutamia tuttuja koulusta, joten suomalainen illanvietto oli tosiasia. Siihen kuului suurehko määrä alkoholiannoksia ja hyvin ruskettuneiden tanssijatyttösten vilkuilua. Taidettiin muutamia sanojakin siinä vaihtaa, mutta jostain kumman syystä jää ei oikein murtunut. Normaalin kaavan mukaan bileistä ei lähdetty ennen kuin ranta oli tyhjä.
Sunnuntai 8.3.
Matkapäivä. Myöskin reissun ensimmäinen krapula taisi olla todellista. Tarkoituksena oli suunnata kohti Koh Taon saarta, joten edessä olisi erittäin fyysinen matka. Lautta Phi Phi:ltä Krabille irtosi satamasta puolen päivän jälkeen, joten unet olivat jääneet vähiin. Lautan raju keinuminen ei ainakaan parantanut oloja, ja ilmapiirissä oli havaittavissa hermojen hienoista kiristymistä. Krabilta matkaa jatkettiin pikkubussilla, eikä kellään oikein ollut tietoa mihin olimme menossa ja kuinka pitkä bussimatka oli edessä. Joskus neljän tunnin istumisen jälkeen alkoi jo hieman vituttaa, viiden tunnin jälkeen naurattaa. Kuutisen tuntia vierähti ennen kuin saavuimme hämärän näköiselle satama-alueelle. Äijille lyötiin lauttaliput kouraan, jossa ilmoitettiin lautan starttaavan tasan keskiyöllä. Lautan lähtöön piti siis olla noin tunti aikaa, joten suuntasimme väijymään Serie A:ta läheiseen tönöön. Kauaa emme kerenneet matsia katsella, kun meille ilmoitettiin botskin olevan lähtövalmis etuajassa.
Itse laivamatka olikin sitten varsin mielenkiintoinen. Joillekin se olisi saattanut olla järkytys, mutta siinä väsymystilassa emme voineet kuin höhötellä: botski oli buukattu kokoonsa nähden liian täyteen, ja matkustus ei suinkaan tapahtunut sisätiloissa, vaan laivan pienellä ja kovalla kannella. Neljä vieläkin hieman krapulaista suomalaista kömpi viimeisinä laivaan, ja kuten arvata saattaa, ei vapaata lankkua kannelta tuntunut löytyvän. Muutenkaan kanssamatkustajat eivät olleet kovin kohteliasta sorttia, sillä jengi ei osoittanut minkäänlaista aikomusta raivata edes hieman vapaata tilaa. Jouduimme siis tekemään sitä itse.
Mutta perkele, itse matka! Vajaat seitsemän tuntia mitä ihmeellisemmissä asennoissa, thaimaalaisen maajussin varpaat suussa, sillin ja ihmispaskan hajussa. Hahah, oli se sellainen kokemus taas jota ei heti unohda. Mutta näin sen reissun päällä pitääkin välillä olla.
Kuuden jälkeen ankkuroiduttiin Koh Taon satamaan, josta taksi heitti meidät Sairee Beachille, saaren päärannalle. Meidän oli tarkoitus löytää bungalow läheltä Jusan, Henkan travellaavan kaverin, majapaikkaa. Hieman ihmetytti, ettei minkään bungalowin vastaanotossa näkynyt ristin sielua. Siinä sitten odoteltiin aurinkotuoleissa pari tuntia, ennen kuin viimein saimme kämpän. Yön koettelemukset saivat aikaan jopa muutaman valitun kirosanan, mutta otimme paskat niskaan kuitenkin yllättävän lungisti. Olimmehan lomalla, eikä mihinkään ollut kiire.
Maanantai 9.3. Koh Tao
Splifi ja Markus siirtyivät hyvin ansaituille aamupäiväunille, sillä emmehän olleet nukkuneet miesmuistiin. Henkka ja Jaakko löysivät kuitenkin jostain virtaa ja lähtivät herättelemään krapulaista Jusaa. Viimeöisten tekstiviestien perusteella kaverilla oli mennyt lujaa ja pitkälle aamuun. Kalpea Jusa löytyi ja kolmikko siirtyi rantaveteen, osa vilvoittelemaan ja osa parantelemaan oloa. Päivä sujahtikin rattoisasti meressä palloa viskellessä ja täydellisellä biitsillä lihaa jalostaessa, ja tiiraillessa.
Päiväunien jälkeen Henkka, Jaakko ja Jusa suuntasivat pienelle kierrokselle Jusan toimiessa oppaana. Kierroksen ensimmäinen ja ainoa etappi oli aussi-henkinen Choppers-baari, jossa suhahtivat auki päivän ensimmäiset keppanat. Biliksen ja virvokkeiden parissa vierähti tovi jos toinenkin, ja yht’äkkiä olikin jo ilta. Koh Taon saarella iltaisin on vain yksi ainoa aktiviteetti, ja arvannette tämän. Kohta olimmekin bungalowimme pihassa nätissä ympyrässä naukkailemassa Sangsom-kolaa. Tässä vaiheessa joukkoon iloiseen olivat liittyneet Splifi ja Markus, sekä Jusan ranskalainen kaveri Chris. Vanhalla reseptillä beach partyjen kautta aamun pikkutunneille.
Tiistai 10.3. Koh Tao & Koh Phangan
Päivä meni hyvin pitkälti rentoutuessa rannalla ja viilentävässä merivedessä. Eilen hommattiin lauttaliput Full moon –partyihin, jotka olivat viereisellä Koh Phanganin saarella. Lautta liikahti kuuden maissa, mutta jostain syystä fiilis oli kateissa. Olisiko se sitten jäänyt eilisiin rantabileisiin vai mihin… Itse Full mooneista sen verran, että kyseiset massiiviset rantabileet järjestetään joka kuukausi täydenkuun aikaan Koh Phanganilla, 10 000 humalaisen vallatessa Haad Rin beachin. Ei olisi siis pitänyt olla ongelmia syttyä, mutta homma meinasi olla lähempänä sammumista. Noh, reippaina poikina joimme puoliväkisin ensimmäiset ämpärilliset, joiden jälkeen tunnelmakin alkoi pikku hiljaa kohota. Ja sitä paitsi kukapa jaksaisi katsella ruotsalaisten kovaäänistä siiderihuutelua selvin päin.
Full moon –bileet oli ja meni, eikä niistä loppujen lopuksi jäänyt edes kovin hyvä maku, vain pelkkä kohmelo. Ihan ok-meininki, mutta esimerkiksi musiikki, joka oli pääosin puuduttavaa trancea, pauhasi niin helvetin lujalla, että keskustelut sai lukea huulilta. Mutta nyt on nekin juhlat nähty, suurella todennäköisyydellä ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Keskiviikko 11.3. Koh Tao
Nukuimme pitkälle iltapäivään, sillä kyyti bileistä Koh Taolle oli perillä vasta aamukymmeneltä. Jusa jatkoi kankkusesta huolimatta matkaa Bangkokin kautta kohti Laosia, sillä miehellä umpeutuisi huomenna viisumi. Muut jäivät vielä lepuuttamaan Taolle, sillä krapulamatkustamisesta oli tarpeeksi jäätäviä kokemuksia taannoiselta Laosin reissulta. Eipä mitään, rauhallinen ilta ja ajoissa sänkyyn.
Torstai 12.3. Bangkok
Splifi ja Markus jäivät vielä etelään, mutta Jaakon ja Henkan oli pienien budjettiongelmien takia suunnattava takaisin kohti Bangkokia. Lautalla Chumphoniin ja rautatieasemalle. Ja jumalauta, tietenkin missasimme junan, ja seuraava lähtisi kuuden tunnin odottelun jälkeen. Bullshit, pienen selvittelyn jälkeen kuumottavat mopotaksit alle ja bussiasemalle. Mukaan tarttui lautalta sattumalta raumalainen travelleri, joka lähti samaa matkaa Bangkokiin. Bussiasemalla kävi tällä kertaa uskomaton tuuri, sillä Bangkokin bussissa oli juuri tarvittavat kolme vapaata paikkaa. Näinköhän meitä kerrankin onnisti, sillä bussissa oli jopa ruhtinaallisesti jalkatilaa. Thaimaalainen paskakomedia ja paskamusiikkikin jotenkuten menetteli, mutta sitten pamahti bussin ilmastointi. Hetkessä dösä oli kuin ruotsalainen sauna, ehkä 50 asteinen. Tunnelmaa höysti vielä mukavasti ihmispaskan ja –hien vieno tuulahdus. Sitten hajosi vielä kaiken lisäksi koko bussi, mutta onneksi pienen korjailusession jälkeen oltiin taas takaisin radalla, ja pian Bangkokissa.
Perkele kun tuntuu hyvältä istuskella pitkästä aikaa kotona, ilmastoidussa ja siistissä kämpässä, sivistyksen parissa, kaukana maajussin varpaista ja sillinhajuisista lautoista. Noh, tuskin tätä fiilistä pitkään kestää, eiköhän kohta taas veri vedä reissun päälle. Helvetin hyvä reissu!
- Jaakko
Mitäpä näistä päivistä voisi kertoa. Sen verran, että lauantai oli ja meni suhteellisen lauantaimaiseen tyyliin altaalla grillaillessa ja kuninkuuslajia väijyessä. Pyörähdettiinpä sitä jälleen Bangkokin yössäkin, joka muuten alkaa olla suhteellisen nähty homma. Tai ehkä meidän kannattaisi välillä harkita pientä rotaatiota yökerhojen suhteen.
Sunnuntai vierähti sekin normaalin rennoissa meiningeissä. Vaihteeksi grillailua ja Englannin Liigacupin finaalin seurailua altaalla.
Maanantai 2.3. Hua Hin
Bangkok oli alkanut kaikessa hektisyydessään pikku hiljaa kiristää urpojen kovin heikkoja hermoja, joten jotain oli tehtävä. Jo parisen kuukautta sitten oli heitetty ilmoille idea, että olisi siistiä ajella rantaviivan suuntaisesti kohti Etelä-Thaimaan houkuttelevia rantoja sun muita lomakohteita. Ja ei kun tuumasta toimeen: sunnuntaina varailtiin netin kautta farmari-Chevy ja road trip oli tosiasia. Tällä kertaa reissuun nelikosta lähtivät vain Henkka ja Jaakko, koska Jukka pokerimiehenä suunnitteli matkaa Kiinaan Macaoon ja Jonnin äitimuori lomaili Thaimaassa, jonka luona oli luonnollisesti vierailtava. Kahdestaan Jaakko ja Henkka eivät matkaan lähteneet, sillä mukaan ilmoittautuivat tutut hahmot Splifi ja Markus.
Taksi alle ja Bangkokin ytimeen, jossa autovuokraamo sijaitsi. Kuten jo varmasti monesti on käynyt ilmi, Bangkokin liikenne on käsittämättömän arveluttavaa ja kuumottavaa, joten selviäminen ehjin nahoin ulos kaupungista olisi pienehkö ihme. Kun vuokraamon henkilökunta ilmoitti, että GPS-laitteet on tilapäisesti loppu, alkoi tunnelma vapautua: edessähän saattaisi olla jopa kunnon seikkailu. Henkka ilmoittautui kuskiksi, johtuen siitä, ettei muilla tuntunut olevan siihen tarvittavia kiveksiä. Ei muuta kuin mies oikeanpuoleiseen ohjaamoon ja Chevrolet radalle. Homma sujui kuin valssi Armstrongin Kekeltä, paremmin kuin tähän mennessä yhdeltäkään paikalliselta taksikuskilta. Pienen arpomisen ja kartan vääntelyn jälkeen oltiinkin jo turvallisesti Rama 4:lla matkalla kohti aurinkoista etelää.
Karttapallo pyörimään, ja ensimmäiseksi matkakohteeksi valikoitui Hua Hin, jonne on matkaa Bangkokista noin 230 km. Reilun kolmen tunnin ajelun jälkeen auto turvallisesti parkkiin ja majapaikan metsästykseen. Toisen paikan kohdalla tärppäsi, ja nappasimme pari huonetta Paradise Guest Housesta. Tähän mennessä selkeästi paras mesta hinta/laatu –suhteeltaan. Koska huomisesta ei ollut huolta, päätimme tavoitella euforista tilaa alkoholijuomien maailmasta. Guest Housessa oli kotoisa parveke katunäkymällä ja laiskanlinnoilla, joten se toimi loistavana näyttämönä illan lämmittelykierroksille. Itse kisa alkoi kun siirryimme tarkastelemaan Hua Hinin yöelämää, jota pienen etsinnän jälkeen löytyi kuin löytyikin. Sitä löytyi hämärän metrin levyisen kujan perukoilta, jossa meininki oli myöskin jokseenkin hämärää - varsinkin siinä vaiheessa kun pärähdimme sisään karaoke-baariin: suoritukset olivat jäätäviä. Niin olivat myös muiden asiakkaiden katseet.
Tiistai 3.3. Surat Thani
Kankkusesta ei taaskaan ollut tietoakaan, paitsi Splifillä, jonka olisi pitänyt olla tänään ajovuorossa. Spagetti bologneset naamariin ja road trip jatkui jälleen Henkan käännellessä rattia. Lähdimme liikkeelle vasta neljän aikoihin, ettei vahingossakaan eiliset pahuudet näkyisi poliisisedän mittarissa. Tarkoituksena olisi ajella 272 km Chumphoniin, mutta pimeys teki tepposet ja paahdoimme vahingossa kaupungin ohi. Mikäs siinä, päätimme saman tien jatkaa matkaa Surat Thaniin, koska näin ollen huominen ajourakka olisi selkeästi kevyempi: vuokrasimme auton siis kolmeksi päiväksi, ja se tuli palauttaa Phukettiin keskiviikkoiltapäivään mennessä. Surat Thaniin hotellin pihaan kurvasimme joskus kymmenen jälkeen, joten tänään autoilua oli takana suhteellisen fyysiset reilut kuusi tuntia ja vajaat 500 km. Propsit Henkalle. Illalla ajellessa horisontissa salamoi melko vaikuttavan oloisesti. Ettei vain Phuketissa myrskyäisi.
Surat Thani kaupunkina olikin sitten aivan omaa luokkaansa. Olimme koko päivän ajelleet ilman ruokaa, koska Thaimaassa huoltoasemien ruokatarjonta ja –kulttuuri on vähän eri sfääreissä kuin koti-Suomessa. Koko kaupungista ei löytynyt klo 22.30 avointa ravintolaa saati edes nakkikioskia. Vienohko vitutus alkoi olla todellisuutta nälkäisten matkamiesten talsiessa pitkin autioita katuja. Viimein näimme satamassa muutamia valoja ja pari katukeittiötä, joiden tarjonta kuitenkin oli kuin kuravelliä spurgun pitkissä kalsareissa, joten jätimme salmonella-kanat paikallisten syötäviksi. Lopulta löysimme nälkäämme tyydyttämään (pikemminkin lisäämään) pienen ulkoravintolan, jonka jännekanoja popsiessa tuli ikävä äidin lihapatoja. Romanttisen ulkoilmaillallisen kruunasi kulkukoirien metrin päässä ruokapöydästä esittämä eroottinen akti. Huomion arvoinen seikka on myös, ettei selässä suinkaan ollut uros, vaan narttu. Noh, seksi kuin seksi.
Keskiviikko 4.3. Phuket
Surat Thanista oli päästävä hevon helvettiin pikavauhtia, joten kellot oli aamulla viritetty soimaan hyvissä ajoin. Respan netistä tsekkailtiin ajo-ohjeet ja suunnistettiin ammattilaisten elkein oikealle valtatielle. Matkaa Phuketiin oli kolmisensataa kilometriä, ja se taittui aurinkoisessa säässä ilman pysähdyksiä neljässä tunnissa. Autovuokraamokin löytyi puhelinsoitolla, ja parin taksikyydin jälkeen Phuketin hintatasoon nähden suht edullinen majapaikkakin löydettiin. Tässä vaiheessa alkoi pilviä kerääntyä taivaalle, mutta silti uima-altaaseen oli hikisen ajourakan jälkeen parit pommit hypättävä.
Sitten repesi taivas. Vettä tuli sieltä kuuluisasta perseestä oikein huolella, joten etsimme sateensuojaa mistäpä muualta kuin baarista. Molly Malone’sin biljardipöytä ja parit tuopposet pitivät matkamiehet tyytyväisinä alkuillan.
Sade ei lakannut koko iltana, ja eihän sateen ropistessa kattoon saa unta – ainakaan selvin päin. Tämä tekosyy vei meidät Sepon baariin, Phuketin suurimpaan yökerhoon, Seductioniin. Eipä ole juurikaan ollut ikävä Suomen seduloita, eikä Seductionkaan ollut poikkeus: samanlainen luola kuin Suomessa, musiikki tosin oli vieläkin kauheampaa. Ja jumalauta, Member Card unohtui Bangkokiin!
Torstai 5.3. Phuket
Todella epäonnistunut päivä. Kummelin säämiestä lainatakseni: ”vettä sataa, ja kaikkia vituttaa”. Ei hajuakaan, miksi jäimme Phuketiin mätänemään vielä toiseksi yöksi, sillä sää ei ollut ainoa asia mikä paikassa mätti. Ainakin Patong Beach, saaren suurin biitsi, oli erittäin suuri pettymys. Niskassa roikkuvat räätälit, hierojien mylvintä ja huorien huutelu oli kaikkea muuta kuin rentouttavaa lomailua. Phuketissa huomasi myös parhaiten, kuinka ahneita paikalliset tällaisissa turistirysissä ovat. Eli jos suunnittelette pakettimatkaa Phuketiin, miettikää muutaman kerran. Melko raiskattu mesta.
Perjantai 6.3. Phi Phi
Torstaina oltiin varattu matkaliput Phi Phi -saarille, jonne matka taittuisi kätevästi katamaraanilla. Matkustusfiilis oli hyvä, sillä nyt sääkin suosi ja olokin oli mitä mainioin, sillä edellisiltana eivät Phuketin huijarit meitä pahuuksiin puijanneet. Lautan kannella oli leppoisa fiilis auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Maisematkin olivat ihan kohdallaan. Lauttamatka Phi Phi:lle kesti parisen tuntia, eli ei paha. Emme jaksaneet matkakamojen kanssa siinä kuumuudessa kuitenkaan pitkään etsiä Guest Housea, vaan otimme tyyliin ensimmäisen, jota tarjottiin halpaan hintaan. Tämä kostautui, sillä taas kerran meillä oli varmaan koko saaren räkäisimmät huoneet: suihkusta tuli suolavettä ja huoneessa ei ollut ilmastointia, vain pieni tuuletin, jonka propelli hädin tuskin pyöri. Olemme kuitenkin positiivisia kavereita ja totesimme, ettei tässä pätsissä selvin päin nukuttaisi.
Phi Phi:llä oli paljon länsimaalaisia, joten saimme mm. ruotsalaisista lomailijatytöistä mukavasti virtaa illanviettoon. Mutta tajutkaas nyt ihmiset sitten oikein: mihinkäs meistä rentuista suomalaispojista olisi, eihän ne meihin päin vilkaisekaan. Totesimme yksimielisesti ruotsalaisten olevan sisäsiittoista kansaa ja keskityimme siihen, mihin taitomme riittävät. Tämä tarkoitti aamun pikkutunneille venähtänyttä bailausta huikeissa rantabileissä. Aamuyöstä löysimme Splifin myymässä vartaita tuhannen kännissä erään kojun takana. Erikoinen jäbä.
Lauantai 7.3. Phi Phi
Aamupäivällä rähmäisiä silmiä availtiin noin 50 asteisessa kuumankosteassa loukussa. Huoneessa haisi hauta, ja suolasuihku vain pahensi fiilistä entisestään. Äkkiä ulos ja pizzat huuleen rantaravintolan viileässä varjossa. Koska Phi Phi oli selkeästi tähän asti reissun kaunein paikka, päätimme hyödyntää saaren upeita maisemia ja mahdollisuuksia. Vuokrasimme pari tuplakajakkia ja päätimme lähteä etsimään pientä rauhallista saarta tai rantaa ihan vaan rentoutumiseen ja sielun lepuuttamiseen. Rauhallisen kajakoinnin jälkeen löysimme itsemme Monkey Beachilta, josta pienen etsinnän jälkeen löytyikin rannan nimen mukaisesti apinoita. Totta kai valokuvaussessio oli paikallaan, mutta kun pahaa aavistamaton Jaakko laski hetkeksi jäätee-tölkin hiekalle ja alkoi räpsiä kuvia, katosi juoma saman tien parempiin suihin. Noh, saatiinpa hauska kuva kun Henkka skoolaa apinan kanssa. Kerrankin mies sai tasoistaan juomaseuraa.
Illanvietto sujui hyvin samaan tyyliin kuin edellisiltana. Paikalle sattui samaan aikaan muutamia tuttuja koulusta, joten suomalainen illanvietto oli tosiasia. Siihen kuului suurehko määrä alkoholiannoksia ja hyvin ruskettuneiden tanssijatyttösten vilkuilua. Taidettiin muutamia sanojakin siinä vaihtaa, mutta jostain kumman syystä jää ei oikein murtunut. Normaalin kaavan mukaan bileistä ei lähdetty ennen kuin ranta oli tyhjä.
Sunnuntai 8.3.
Matkapäivä. Myöskin reissun ensimmäinen krapula taisi olla todellista. Tarkoituksena oli suunnata kohti Koh Taon saarta, joten edessä olisi erittäin fyysinen matka. Lautta Phi Phi:ltä Krabille irtosi satamasta puolen päivän jälkeen, joten unet olivat jääneet vähiin. Lautan raju keinuminen ei ainakaan parantanut oloja, ja ilmapiirissä oli havaittavissa hermojen hienoista kiristymistä. Krabilta matkaa jatkettiin pikkubussilla, eikä kellään oikein ollut tietoa mihin olimme menossa ja kuinka pitkä bussimatka oli edessä. Joskus neljän tunnin istumisen jälkeen alkoi jo hieman vituttaa, viiden tunnin jälkeen naurattaa. Kuutisen tuntia vierähti ennen kuin saavuimme hämärän näköiselle satama-alueelle. Äijille lyötiin lauttaliput kouraan, jossa ilmoitettiin lautan starttaavan tasan keskiyöllä. Lautan lähtöön piti siis olla noin tunti aikaa, joten suuntasimme väijymään Serie A:ta läheiseen tönöön. Kauaa emme kerenneet matsia katsella, kun meille ilmoitettiin botskin olevan lähtövalmis etuajassa.
Itse laivamatka olikin sitten varsin mielenkiintoinen. Joillekin se olisi saattanut olla järkytys, mutta siinä väsymystilassa emme voineet kuin höhötellä: botski oli buukattu kokoonsa nähden liian täyteen, ja matkustus ei suinkaan tapahtunut sisätiloissa, vaan laivan pienellä ja kovalla kannella. Neljä vieläkin hieman krapulaista suomalaista kömpi viimeisinä laivaan, ja kuten arvata saattaa, ei vapaata lankkua kannelta tuntunut löytyvän. Muutenkaan kanssamatkustajat eivät olleet kovin kohteliasta sorttia, sillä jengi ei osoittanut minkäänlaista aikomusta raivata edes hieman vapaata tilaa. Jouduimme siis tekemään sitä itse.
Mutta perkele, itse matka! Vajaat seitsemän tuntia mitä ihmeellisemmissä asennoissa, thaimaalaisen maajussin varpaat suussa, sillin ja ihmispaskan hajussa. Hahah, oli se sellainen kokemus taas jota ei heti unohda. Mutta näin sen reissun päällä pitääkin välillä olla.
Kuuden jälkeen ankkuroiduttiin Koh Taon satamaan, josta taksi heitti meidät Sairee Beachille, saaren päärannalle. Meidän oli tarkoitus löytää bungalow läheltä Jusan, Henkan travellaavan kaverin, majapaikkaa. Hieman ihmetytti, ettei minkään bungalowin vastaanotossa näkynyt ristin sielua. Siinä sitten odoteltiin aurinkotuoleissa pari tuntia, ennen kuin viimein saimme kämpän. Yön koettelemukset saivat aikaan jopa muutaman valitun kirosanan, mutta otimme paskat niskaan kuitenkin yllättävän lungisti. Olimmehan lomalla, eikä mihinkään ollut kiire.
Maanantai 9.3. Koh Tao
Splifi ja Markus siirtyivät hyvin ansaituille aamupäiväunille, sillä emmehän olleet nukkuneet miesmuistiin. Henkka ja Jaakko löysivät kuitenkin jostain virtaa ja lähtivät herättelemään krapulaista Jusaa. Viimeöisten tekstiviestien perusteella kaverilla oli mennyt lujaa ja pitkälle aamuun. Kalpea Jusa löytyi ja kolmikko siirtyi rantaveteen, osa vilvoittelemaan ja osa parantelemaan oloa. Päivä sujahtikin rattoisasti meressä palloa viskellessä ja täydellisellä biitsillä lihaa jalostaessa, ja tiiraillessa.
Päiväunien jälkeen Henkka, Jaakko ja Jusa suuntasivat pienelle kierrokselle Jusan toimiessa oppaana. Kierroksen ensimmäinen ja ainoa etappi oli aussi-henkinen Choppers-baari, jossa suhahtivat auki päivän ensimmäiset keppanat. Biliksen ja virvokkeiden parissa vierähti tovi jos toinenkin, ja yht’äkkiä olikin jo ilta. Koh Taon saarella iltaisin on vain yksi ainoa aktiviteetti, ja arvannette tämän. Kohta olimmekin bungalowimme pihassa nätissä ympyrässä naukkailemassa Sangsom-kolaa. Tässä vaiheessa joukkoon iloiseen olivat liittyneet Splifi ja Markus, sekä Jusan ranskalainen kaveri Chris. Vanhalla reseptillä beach partyjen kautta aamun pikkutunneille.
Tiistai 10.3. Koh Tao & Koh Phangan
Päivä meni hyvin pitkälti rentoutuessa rannalla ja viilentävässä merivedessä. Eilen hommattiin lauttaliput Full moon –partyihin, jotka olivat viereisellä Koh Phanganin saarella. Lautta liikahti kuuden maissa, mutta jostain syystä fiilis oli kateissa. Olisiko se sitten jäänyt eilisiin rantabileisiin vai mihin… Itse Full mooneista sen verran, että kyseiset massiiviset rantabileet järjestetään joka kuukausi täydenkuun aikaan Koh Phanganilla, 10 000 humalaisen vallatessa Haad Rin beachin. Ei olisi siis pitänyt olla ongelmia syttyä, mutta homma meinasi olla lähempänä sammumista. Noh, reippaina poikina joimme puoliväkisin ensimmäiset ämpärilliset, joiden jälkeen tunnelmakin alkoi pikku hiljaa kohota. Ja sitä paitsi kukapa jaksaisi katsella ruotsalaisten kovaäänistä siiderihuutelua selvin päin.
Full moon –bileet oli ja meni, eikä niistä loppujen lopuksi jäänyt edes kovin hyvä maku, vain pelkkä kohmelo. Ihan ok-meininki, mutta esimerkiksi musiikki, joka oli pääosin puuduttavaa trancea, pauhasi niin helvetin lujalla, että keskustelut sai lukea huulilta. Mutta nyt on nekin juhlat nähty, suurella todennäköisyydellä ensimmäistä ja viimeistä kertaa.
Keskiviikko 11.3. Koh Tao
Nukuimme pitkälle iltapäivään, sillä kyyti bileistä Koh Taolle oli perillä vasta aamukymmeneltä. Jusa jatkoi kankkusesta huolimatta matkaa Bangkokin kautta kohti Laosia, sillä miehellä umpeutuisi huomenna viisumi. Muut jäivät vielä lepuuttamaan Taolle, sillä krapulamatkustamisesta oli tarpeeksi jäätäviä kokemuksia taannoiselta Laosin reissulta. Eipä mitään, rauhallinen ilta ja ajoissa sänkyyn.
Torstai 12.3. Bangkok
Splifi ja Markus jäivät vielä etelään, mutta Jaakon ja Henkan oli pienien budjettiongelmien takia suunnattava takaisin kohti Bangkokia. Lautalla Chumphoniin ja rautatieasemalle. Ja jumalauta, tietenkin missasimme junan, ja seuraava lähtisi kuuden tunnin odottelun jälkeen. Bullshit, pienen selvittelyn jälkeen kuumottavat mopotaksit alle ja bussiasemalle. Mukaan tarttui lautalta sattumalta raumalainen travelleri, joka lähti samaa matkaa Bangkokiin. Bussiasemalla kävi tällä kertaa uskomaton tuuri, sillä Bangkokin bussissa oli juuri tarvittavat kolme vapaata paikkaa. Näinköhän meitä kerrankin onnisti, sillä bussissa oli jopa ruhtinaallisesti jalkatilaa. Thaimaalainen paskakomedia ja paskamusiikkikin jotenkuten menetteli, mutta sitten pamahti bussin ilmastointi. Hetkessä dösä oli kuin ruotsalainen sauna, ehkä 50 asteinen. Tunnelmaa höysti vielä mukavasti ihmispaskan ja –hien vieno tuulahdus. Sitten hajosi vielä kaiken lisäksi koko bussi, mutta onneksi pienen korjailusession jälkeen oltiin taas takaisin radalla, ja pian Bangkokissa.
Perkele kun tuntuu hyvältä istuskella pitkästä aikaa kotona, ilmastoidussa ja siistissä kämpässä, sivistyksen parissa, kaukana maajussin varpaista ja sillinhajuisista lautoista. Noh, tuskin tätä fiilistä pitkään kestää, eiköhän kohta taas veri vedä reissun päälle. Helvetin hyvä reissu!
- Jaakko
Tilaa:
Kommentit (Atom)