Vesi- ja olutfestivaali

Maanantaina palailtiin siis Malesiasta ja vieteltiin vielä vapaita, koska oli joku pyhäpäivä. Tiistaina taas karu paluu arkeen ja opin tielle. No eipä kummempia, kolme päivää koulussa meni suhteellisen vaivattomasti vihellellen, eikä keskiviikon tenttikään tuottanut ongelmia. Ei muuta kun viikonlopun kunniaksi torstai-iltana luokkalaisten voimin For Funiin, jo kantapaikaksi muodostuneeseen lähibaariin. Viskiputelien kilke ja iloisesti sammaltavan suomalaisjoukkion mölinä helli jälleen pohjois-bangkokilaisten korvia. Yölliset jatkot altaalla ja aamuyöstä petiin. Perustoimintaa.

Perjantaina ei juurikaan ressailtu eikä poistuttu kotoa, sillä oli valmistauduttava huolella lauantaihin, joka olisi suuri päivä: Maksa-Arvo Vanhasen kone Bangkokin kansainväliselle lentokentälle laskeutui lauantaina 11.4.2009 paikallista aikaa kello 13.35! Voi sitä jälleennäkemisen riemua, miestä olikin jo odoteltu. Jonni ja Jaakko hakivat matkamiehen kentältä ja kotiin päästyä kaivoi Maksa-Arvo rinkastaan litran tuliaispullon vanhaa kunnon Jaloviinaa. Nyt alkoi hommat olla kohdallaan. Ei muuta kuin nuoruuden innolla tuliaisten kimppuun ja kuulumisia vaihtamaan. Mukavassa seurassa tuliaiset tuhottiin pikavauhtia, suurimmaksi osaksi itse vierailevan tähden toimesta. Ymmärrettävästi puuduttava lento oli kuivattanut matkamiehen kurkkua siihen malliin, ettei tuliaisputeli riittänyt kuin aperitiiviksi. Edellisviikolla Jukka ja pikavisiitin tehnyt Simo olivat keksineet keskustan tornitalosta beer-buffetin, johon kelpasi lähteä sammuttamaan janoa. Johannes hyökkäsi Artun, Jaakon ja Jonnin messiin ja oluttarjoilu sai alkaa. Diili ei ole nimittäin huono, sillä kuudella eurolla sai lipittää bisseä sen verran kuin ukkoon mahtuu. Jonkin verran sitä mahtui, sillä puolen yön jälkeen Thanpuying Suiteen saapui suhteellisen topakassa liemessä kolme kaikkensa antanutta yön ja bissen tummuttamaa ritaria.

Eilisistä olutfestareista huolimatta sunnuntaina heräiltiin suhteellisen reippaina tarkoituksena lähteä shoppailemaan weekend marketeille. Subit naamaan ja pirssillä Chatuchakiin. Nyt täytyy sanoa, että perkele, kun oli kuuma. Varmasti yksi vuoden kuumimmista päivistä. Tuskanhikeä uhmaten tuhansien pikkuihmisten ja kojujen joukkoon tekemään löytöjä. Varsinkin Maksa-Arvo oli reippaalla tuulella, ja miehen ostoskassiin tarttui heti ensi kerralla 15 t-paitaa, 8 shortsit, parit kengät, muutama lippis jne. Muutkin ukot saivat pakolliset ostokset alta pois, joten reissu markkinoille oli rankka mutta onnistunut. Loppuilta pyhitettiin grillailulle ja chillailulle.

Maanantaina alkoi paikallisten uudenvuoden juhlinta, eli Songkran, jonka vuoksi meilläkin on koko viikko vapaata koulusta. Songkran on thaimaalaisten vuoden kohokohta, ja sitä voisi kuvailla maailman suurimmaksi vesisodaksi. Paikallisilla on siis tapana viskoa toistensa päälle vettä. Hauskaa jos siitä tykkää. Songkranin juhlintaa kuitenkin varjosti maanantaina väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset, joita mekin saimme todistaa konkreettisesti kaduilla: sotilasta ja panssarivaunua oli monessa kadunkulmassa, ja julkinen liikenne tökki mielenosoittajien ja armeijan tukkiessa teitä. Joka tapauksessa emme antaneet mellakoiden häiritä kaunista kesäpäivää, vaan päätimme kaikki viisi ukkoa lähteä keskustan ostospaikoille siitä huolimatta, että juuri siellä vilisi melko paljon mellakoivia punapaitoja. Pitkän taiteilun ja monen tiesulun jälkeen pääsimme vihdoin pelipaikoille vain todetaksemme, että Songkranin takia kauppakeskukset olivat kiinni. Tilanteeseen oli vain yksi ratkaisu: terhakas päiväkänni beer-buffetissa. Tornitalon 17. kerroksen tunnelma oli taas kerran erinomainen, napakkaa kaljottelua ja pientä golfailua. Alhaalta kuului jonkinlaista ammuskelua, todennäköisesti kumiluotien laulua, mutta se ei meitä yläilmoissa huolettanut. Muutaman tunnin nautiskelun jälkeen taksi kämpille, jossa hyvät sapuskat naamariin. Kello alkoikin siinä vaiheessa olla jo sen verran, että baariin siirtyminen olisi väistämätöntä. Tutussa For Funissa odottelikin jo melkoinen joukko suomalaistovereita, joten illan resepti oli taas selvä. Tai no, kaikkea muuta kuin selvä. Jossain vaiheessa Jaakko löysi mp3-soittimen taskustaan, joten mies käveli dj:n koppiin ja tökkäsi soittimen tiskijukan koneeseen. Oli paikalliset hieman ihmeissään kun ämyreistä kajahteli muun muassa hentoa tanssimusiikkia ala Children of Bodom ja In Flames. Kaiken kaikkiaan ilta ja koko päivä hipoivat täydellisyyttä. Vielä kun naisen olisi viereen saanut, mutta Henkkaan oli tyytyminen.

-Jaakko