Urpot reissussa

Back to School 30.3.-2.4.

Maanantaina jatkui taas tosiaan ”rentouttavan” lomailun jälkeen koulu, kurssin aiheena International Economics. No ei muuta kun niskasta taas itseä kiinni ja kello soimaan kukon laulun aikaan. Rytmi oli muuten loman aikana kääntynyt lähes päinvastaiseksi, eli nukkumaan mentiin lähempänä aamuseiskaa, joten ukot muistuttivat parin tunnin torkkumisen jälkeen maanantaiaamuna haudasta herätetyiltä ihmisraunioilta.

Kouluviikko oli ja meni tutuissa merkeissä. Aamusta thaikkua ja loppupäivä pisnestä. Maanantain ja tiistain tunnit tosin olivat vähän helvetin iso vitsi: jostain luokan eteen oli roudattu nelikymppinen jenkki, Curtis, jonka oli tarkoitus luennoida globalisaatiosta ja kulttuurien eroista maailman taloudessa. Noh, kaveri käytti tunnit soittamalla Nirvanaa ja kertomalla hämäristä bisneksistään, joita olivat mm. hain hampaiden ja krokotiilin pääkallojen myyminen eBayssa. Loppuviikoksi hommaan saatiin sentään järkeä, kun paikalla oli jopa ihan oikea opettaja, Mr. Angelo, niin ikään Ameriiikan Yhdysvalloista. Leppoisa kaveri, joka osasi opettaa.

Perjantai 3.4. Malesia

Laosin reissun jälkimainingeissa, eli helvetillisessä krapulassa ja pelkotilassa, oli jostain syystä tilattu perjantaille lentoliput Malesiaan. Tämä ehkä siksi, että edestakaiset lennot irtosivat pilkkahintaan 45 eurolla ja Kimi ajelisi Ferrarillaan ylivoimaiseen voittoon Sepangin mutkaisella radalla.

Seuruetta ei formula-ajot juurikaan normaalisti kiinnosta, mutta jos halpa mahdollisuus siunaantuu kerran elämässä kyseinen sirkus kokea, niin mikä jottei! Mehän päätimme sitten toteuttaa reissun tyylikkäästi: jo alkuviikosta shoppailimme ostarilta räikeimmät ja huomioita herättävimmät Ferrari-asusteet koko sakille, sillä tarkoituksena oli näyttää koko kisaviikonloppu mahdollisimman urpoilta suomalaisilta formulaturisteilta. Kostyymit olivat täydelliset, ja Henkka jopa kruunasi asukokonaisuutensa Keke-laseilla sekä härskeillä Keijo-tyylisillä pensseleillä.

Sopimuksena oli, että Fefe-asut pysyvät päällä koko kisaviikonlopun, joten ei muuta kun himassa rytkyt niskaan ja kohti lentokenttää. Saimme silmää Bangkokin kentällä vähän saatanasti, ymmärrettävästi. Totesimme urpoilun olevan hauskaa ja siirryimme odottelemaan lentoa baariin.

Kuala Lumpuriin saavuttiin aikataulussa, joten perjantai-illan aktiviteeteille piti siis jäädä hyvin aikaa. Ferrari-kuteet toimivat myös Malesian päässä, kun jo lentokentällä Henkeltä tultiin kyselemään ilmaisia lippuja kisoihin. Voi perkele! Lentokentältä keskustaan siirtyminen olikin jostain syystä hankalampi keissi, joten tehokasta peliaikaa valui janoisilta sankareilta harmittavasti hukkaan. Ferrari-tiimi (mukana siis Jukka, Jaakko, Jonni, Henry, Splifi, Markus) saapui pitkän etsinnän jälkeen oikeaan osoitteeseen, eli Pujanggaan joskus ennen kymmentä. Vastaanottokomiteassa oli lisää punaisia, sillä muutama Jugin kaveri majaili myös samassa osoitteessa. Ei muuta ku viinakauppaan ja Pujanggan yläkertaan tutustumaan uusiin naamoihin ja sotkemaan mielenkiintoisia juomasekoituksia. Hetken päästä 10 Ferraripaitaa herätti jo pahennusta Kuala Lumpurin kuumimmissa yökerhoissa. Jaakko hävitti perinteisesti illan aikana lompakon. Taas.

Lauantai 4.4. Malesia

Tänään oli tarkoitus suunnata Sepangin radalle katsomaan nyt niitä nopeita autoja. Tätä ennen teimme kuitenkin virheen ja kävimme Mäkki-aamiaisella keskustassa. Itse aamiainen ei ollut virhe, vaan Ferrari-asut, joiden vuoksi saimme poseerata yhteiskuvissa paikallisten kanssa pitkät tovit. Kai osa luuli, että ollaan oikeesti jotain Ferrarin henkilökuntaa, kun perhepotretteja meidän kanssa halusivat ottaa. Paha sanoa, miten krapulalle haisevista pitkätukista saa jotain saatanan henkilökuntaa?

60 kilometrin bussimatka Sepangiin taittui rattoisasti naureskellen, ja perillä oltiin hyvissä ajoin kolme tuntia ennen aika-ajoja. Siinä sitten aistittiin hieman formulatunnelmaa tappavassa kuumuudessa hikoillen ja odotellen. Meillä oli liput hill stand –katsomoon (10€ koko kisaviikonloppu, ryöstöä!), josta oli helppo bongata muitakin suomalaisia. Ne tunnisti siitä, että joko ne oli vielä kovaäänisessä jurrissa tai jo sammuneita. Perinteistä!

Aika-ajot oli ja meni, ei niistä oikeen selvää saanut kun ei noita sääntöjäkään oikein tiedä. Ironista, että käy paikanpäällä katsomassa ajoja ja lopputulos pitää tarkastaa netistä. Thanpuying Suiten lakanoista väsätty Suomen lippukin unohtui saatana taksinpenkille.

Pujanggassa oltiin joskus kymmenen maissa, ja arvatenkin saman tien alkoi armoton askartelu alkoholituotteiden parissa. Sovittiin, että heitetään hetkeksi paidat henkariin ja pidetään ansaittu vapaailta rasittavista formuladuuneista. Rentoutuminen oli totaalista, eikä illasta ole juuri muistikuvia. Normaalia toimintaa siis.

Sunnuntai 5.4. Malesia

Pujanggan selliä muistuttavassa kuuden hengen huoneessa haisi aamupäivällä hieno sekoitus pierua ja vanhaa viinaa. Tuoksua kuvastaa hyvin se, että Jugi meinasi heittää silmät avattuaan laatat. Ei kankkusesta, vaan hajusta. Jengi kuitenkin keräili pikku hiljaa elämän pienet rippeet kokoon ja reippaili läheiseen intialaiseen vetelemään aamupöperöt. Kyllä toimi!

Pirssi alle ja kohti pääkallopaikkaa. Eilisestä viisastuneena ei turhaan hätäilty paikalle liian aikaisin, ja ruuhkista selvittiin perille sopivasti puoli tuntia ennen starttia. Jengiä rata-alueella parveili huomattavasti enemmän kuin aika-ajoissa, ja ilmassa leijui jopa urheilujuhlan tuntua.

Kisan alusta ei ole juuri kerrottavaa, mutta joskus vajaan tunnin ajelun jälkeen alkoi tapahtua. Alkoi nimittäin sataa. Ja satoi sen verran, että kisa keskeytettiin sateen takia ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1991. Vittu, kerran elämässä formuloihin ja kisa keskeytetään. Oikeestaan aika perinteistä. Vissiin molemmat suomalaisetkin keskeytti, en minä muista. Johonkin, vissiin aika lähelle, iski myös aika sairas salama, joka säikäytti melkein paskat housuun.

Jännittävä yksityiskohta sunnuntaissa oli se, että monien yllätykseksi seurailimme kisaa vesiselvinä. Tosin Suomi oli kuitenkin hyvin edustettuna, sillä sateen alettua suomalaiset kisaturistit laskivat puolialastomina persmäkeä pitkin rinnettä. Kisaviikonlopun raikuvimmat aplodit keräsi niin ikään suomalainen, paidaton läski, joka juoksenteli rinteessä valtavan siniristilipun kanssa umpijurrissa kaatuillen tasaiseen tahtiin. Taas sai tuntea vilpitöntä ylpeyttä karusta kansastamme.

Huomista matkapäivää ajatellen päätimme olla vetämättä sunnareita. Homma oli ehkä hienoinen virhe, koska nukkumisesta ei Pujanggan tyrmässä meinannut tulla selvin päin mitään.

Maanantai 6.4.

Lento Bangkokiin myöhästyi puolitoista tuntia, eli Thanpuyingin puhtaat lakanat saivat odottaa hetken pitempään. Lennolla parit kunnon turbulenssit, eli matkalla saatiin nauttia erittäin vittumaisesta pikkulasten pakokauhu-huutoitkusta. Sepä siitä maanantaista.

-Jaakko