Kostea viikonloppu

Torstai 16.4.

Takana pari päivää nenän valkaisua, joten olikin jo aika siirtyä takaisin sorvin ääreen, tositoimiin. Maksa-Arvon toiveena oli kaupunkilomailun ohessa grillata nahkaa pari päivää Thaimaan kuuluisilla hiekkarannoilla, joten olihan miehen toivetta kunnioitettava. Torstaiaamuna heräiltiin ajoissa siitä huolimatta, että edellisyö oli mennyt Mestareiden liigaa väijyessä, koska Koh Sametille oli tarkoitus päästä vielä jalostuskeleillä. Mini-van alle ja kohti Rayongin satamaa. Rayongissa olikin sitten täysi kaaos päällä: Songkran oli täyttä totta, kadut olivat tukossa vesisotilaista ja muuten vain juopottelevista paikallisista. Loppujen lopuksi päästiin suhteellisen kuivina pikaveneeseen ja lopulta Sametin saarelle rantauduttiin ehkä joskus kolmen maissa. Lämpötila auringossa oli viitisenkymmentä celsiusta.

Kohtuu hyvä bungalow löytyi edellisen visiitin ansiosta vaivattomasti, joten speedot jalkaan ja rantaravintolan kautta biitsille. Pari tuntia rantaelämää sai kuitenkin riittää, sillä nestetankkaus oli kokonaan unohtua. Tilanne korjattiin nopeasti marketin jääkaapin antimilla. Kun kurkut oli mukavasti voideltu, siirtyminen Silver Sand Restaurantiin tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Yllätykseksemme ravintolassa oli meneillään hääseremonia. Kuten arvata saattoi, morsian oli reilusti alle kolmekymppinen siro thai-nainen, sulho kuudenkympin paremmalla puolella oleva mahakas britti. Härskiä touhua, mutta jokainen tyylillään. Hääseremoniasta johtuen ravintola oli muuten täysin tukossa, mutta bongasimme kuitenkin vapaan nurkkapöydän. Tilattuamme ruuat huomasimme, että pöytä oli varattu häävieraille. No, Häjyt-elokuvaa mukaillen: ”täähän oli justiinsa se tilaisuus mihin me oltiin tulossa!”

Pippuripihvit porisivat siihen malliin vatsalaukuissa, että jotain oli tehtävä. Maksa-Arvo vanhana ammattimiehenä haki kaupasta pullollisen giniä: kuulemma rauhoittaa kivasti vatsaa. Siitä se idea sitten lähtikin, ja hetken päästä käynnissä oli raivokas askartelu gin-tonicien parissa, joka jatkui loppuillasta rantabaarin puolella perinteisten viskikolien muodossa. Rantabaarissa puhuimme sujuvaa tiki-talkia kolmen ruotsalaismimmin kanssa. Loppuillasta ei midn muistikuvaa.

Perjantai 17.4.

Huoneen luovutus oli puoliltapäivin, turvonneet nupit nousivat kirosanojen saattelema tyynyistä. Oli aika siirtyä kohti uusia seikkailuja, kohti Pattayaa, jossa olisi illalla muutaman luokkalaisen järjestämät synttäribileet. Lähtöä ennen oli kuitenkin pakko huilata hetkinen varjossa, ja varsinkin Maksa-Arvo oli jostain syystä täysin hajalla. Edes gin-tonic-aamiainen ei miehelle tippunut, joten oli syytä alkaa epäillä jonkinlaista krapulaa. Muu retkue ei antanut viheliään kankkusen ottaa valtaa, vaan puskivat suoraan tulta päin uuteen taistoon. Taksimatka Pattayalle kului leppoisissa merkeissä, osan nukkuessa ja osan korjaillessa oloja uuteen uskoon. Pattayalta löytyi kuin löytyikin bilekämppä, jossa muut luokkalaiset olivatkin jo hyvässä vauhdissa. Sama yhteinen sävel tuntui olevan lähes jokaisella, sen verran marinadissa porukka heilui. Puolet juhlakansasta jaksoi vielä lähteä yöhön, puolet tummuivat turvallisesti kämpille. Joku nimeltä mainitsematon sankari eksyi muusta porukasta keskellä Pattayan yötä täysin tiedottomana siitä, missä päin vuokratalo sijaitsi. Kämppä löytyi silkalla tuurilla puolentoista tunnin mopotaksiajelun jälkeen.

Lauantai 18.4.

Jaakko heräili Pattayan vuokrakämpältä joskus kahden maissa, ja kuuli, että muut olivat jo kymmenen maissa siirtyneet Pattayan rannoille. Maksa-Arvo ja Jonni treffasivat rannalla paria Artun tyttöystävää, ja Jaakko liittyi hyvin nukutun yön jälkeen joukkoon. Syöminkien jälkeen siirtyminen hotellihuoneeseen, jossa alettiin laatia illan sotasuunnitelmaa. Sotasuunnitelma se oli kirjaimellisesti, sillä Songkranin juhlinta oli lauantaina villeimmillään juuri Pattayalla. Ei muuta kuin tiimipaidat päälle, vesitykit kainaloon ja kohti taistelutannerta. Ilta meni hyvin pitkälti seuraavasti: armotonta vesisotaa ketään säästelemättä, ja välillä tuopposet huuleen baarin puolella. Juopottelusta ei kuitenkaan ollut tänään tietoakaan, ja nyt oli jopa hauskaa leikkiä selvin päin. Vesisota synnytti myös pienehköä dramatiikkaa ja ylilyöntejä. Muun muassa joku japanilaisturisti raivostui silmittömästi jouduttuaan vesisuihkun uhriksi. Mursu potkaisi thai-naista, jolloin kanssamme sotinut britti nappasi saman tien japsin seinille. Pienenä kuriositeettina kerrottakoon, että japanilaisen raivostuttanut vesisuihku lähti Jaakon tykistä.

Sunnuntai 19.4.

Fiilis oli huonosti nukutun yön jälkeen sellainen, että Pattayalta oli päästävä hevon vittuun nopeasti. Olimmekin jo ennen aamuyhdeksää taksissa ja Bangkokissa ennen yhtätoista. Totaalinen lepopäivä.

-Jape