Kuluva viikko 9.2. - 13.2.

Taas on pienen päiväkirjamerkinnän paikka: viimepäivistä ei paljon ole sanottavaa. Ehkä kuivin kurssi alkoi koulussa, International Finance. Viskipäissään ei ainakaan tule paljoa mieleen. Puhelin dokattiin eilen, turha soitella, siis! Oisitte varmaan muuten soitellu. Tosiaan, kouluviikko on taas ohi ja viikonlopun kujeet ovat edessä.

3 päivää koulussa tuntui tervanjuonnilta lomaviikon jälkeen. Helpotukseksi maanantai oli lomaa, joku pyhäpäivä täällä. Jouduttiin pitämään yksi presentaatio koulussa, johon ei valmistauduttu, tapojemme mukaan, ollenkaan. Allekirjoittanut oli juuri tekemässä omia muistiinpanoja presentaatiota varten, kun äijät ilmoitti, että me ollaan ensimmäinen ryhmä tulessa. Luokan eteen täysin kylmiltään puhumaan Thaimaata koskettaneesta talouskriisistä. Homma perustui tyystin improvisaatioon, eikä itkunsekaisilta naurunpurskahduksilta vältytty. Jos joku väittää Sarasvuon Jarin osaavan puhua skeidaa, niin olisi tullut katsomaan meien esitystä - voi luoja, freestyle-räpin sm-kisat, täältä tullaan!

Päällimmäisenä poikain mielessä taitaa olla grillin hommaaminen altaalle: totesimme jonain päivänä, että täällähän on ainainen juhannusmeininki päällä, joten miksemme juhlistaisi tuota niin ihanaa keskikesän juopottelujuhlaa grillausporukoissa. Vielä pitäisi jaksaa lähteä grillikauppaan, hyvin suunnitellut hommathan on kuin puoliksi tehty, kuten vanhat viisaudet toteaa.

Käytiin ostamassa koripallo, ja tästä innostuneina jäimme yhtenä päivänä pelaamaan koulun jälkeen tuota mustien miesten dominoimaa lajia. Perkele, kun on rankka laji. Paahtava kuumuus sai ukot hikoilemaan kuin pienet siat. Kuntoilumeiningeistä kaikki kuitenkin tykkäsi ja totesimme koripallon onnistuneeksi hankinnaksi. Paikallisten silmissä pelimme näytti varmaan varsin huvittavalta. Globetrotters ei ole mitään verrattuna meien uskomattomaan koripalloshowhun.

Meien respassa työskentelee pieni kiinalaismies, jonka kanssa olis tarkoitus lähteä tänään kattomaan meininkejä. Pikkumiehen vilpittömyys ja avosydämisyys ovat sulattaneet meidän sydämet tyystin: thaimaalaisten vieraanvaraisuus ja mukavuus inkarnoituu täydellisesti kyseisessä herrasmiehessä. Lupasimme juottaa ukon humalaan tänään, meidän tapa kiittää miestä ystävällisyydestä - ainoa kiittämistapa, jonka tiedämme. Pienenä kuriositeettina, että kyseinen ukkeli tekee 6 päivää viikossa pelkästään yövuoroja meien respassa, josta hän saa korvausta noin 200 euroa kuukaudessa. Tuntuu pahalta, kun ajattelee meidän porukan vetävän yhdessä baari-illassa ukkelin parin kuukauden liksan kurkusta alas, valkoisen miehen taakka, tiedättehän? Mies lupasi viedä meidät kantapaikkaansa, jossa vallitsee sykkivä, käsinkosketeltava rakkauden tunnelma.

Subwayn herkulliset sämpylät saapuivat juuri tyydyttämään nälkäämme, joten nyt täytyy ruveta syömään. Jatketaan raportointia paikallisbaarin tunnelmasta taas joskus. Folke West kiittää!