Perjantai 13.2. - Sunnuntai 22.2.

Aika kulkee kuin siivillä kun ei näköjään blogiakaan kerkeä päivittää. Meillä on ollut kiireitä. Niin varmaan, silkkaa laiskuutta, myönnetään. Mutta muistellaanpa onko mitään mainittavaa edes tapahtunut.

Perjantai 13.2.

Todellinen epäonnen päivä: emme lähteneet Bangkokin yöhön. Tai noh, Jonni reippaana poikana jaksoi jatkaa alkoholin viitoittamalla tiellä ja suuntasi respan pikkumiehen kanssa paikalliseen yökerhoon. Meno oli ollut kuulemma enemmän kuin asiallista: baarissa pitkätukkainen ja parrakas hippi oli ollut ainoa länsimaalainen, ja tuijotus oli kuulemma ollut sen mukaista. Mikäs sen parempaa kuin thaikkutyttöjen huomio sekä tasaisesti täyttyvä viskikolalasi – tietenkin paikallisten laskuun. Myös yölliset jatkot altaalla olivat todellisuutta ja kestivät kuulemma auringonnousuun. Rock ´n´ roll!

Henkan tyttöystävä Pinja oli saapunut torstaina kaupunkiin ja nuoripari oli ymmärrettävästi omilla teillään. Jaakko ja Jukka viettivät myös erittäin villin illan himassa katsoen Nuijaa ja tosinuijaa. Rock ´n´ roll!

Lauantai 14.2.

Aika perinteinen lauantai. Hyvät unet about puolille päivin ja hiomaan illan suunnitelmaa. Se olikin suhteellisen helppo päätös: toista iltaa ei homehduttaisi neljän seinän sisällä kuivin suin. Iltaan oli vielä kuitenkin muutamia tunteja, joten päätimme tappaa aikaa terveellisiä elämäntapoja noudattaen koriskentällä. Mukavaa touhua, tosin melko fyysistä tässä kuumuudessa (oisko ollut +36 lauantaina). Perjantainen juhlijapoikakin taisi tuon fyysisyyden todeta pikku kankkusessaan.

Kuten jo todettua, lauantai oli perinteinen. Muutamia oluita, pokeria kämpillä ja baariin. Tällä kertaa Jonni jäi kotiin parantelemaan oloaan Jukan ja Jaakon suunnatessa RCA-kadun baarihelvettiin Henkan ja Pinjan seuraan. Ai menikö aamuun? Meni.

Sunnuntai 15.2.

Ei kerrottavaa. Tai noh, hieman herkässä ja pelokkaassa olotilassa syntyi päätös siitä, että seuraavaa viikonloppua ei vietetä Bangkokissa. Se on nyt hetkeksi nähty.

Maanantai 16.2.

Paluu jälleen arkeen ja koulun penkille. Eli ei kerrottavaa.

Tiistai 17.2.

Huikeaa taistelua läpi koulupäivän! Jälleen! Onko tämä edes totta? Koulupäivän erikoisuus oli tutustuminen johonkin paikkaan, kukaan meistä ei muista mikä se oli. Ainakin siellä luennoi erittäin pitkään erittäin kuiva vanha nainen. Luennon tasosta kertoo myös se, että opettajamme nukahti. Tai sitten se kertoo opettajamme tasosta.

Henkka ja Pinja olivat eilen käyneet katsastamassa Benjamin Buttonin uskomattoman elämän, ja kehujen ja kovien omien odotusten saattelemana myös Jonni, Jukka ja Jaakko ilmoittivat taksikuskille osoitteeksi leffateatterin. Ja olihan meidän tietenkin pröystäiltävä ja ostaa vip-liput, joihin kuului omat säädettävät laiskanlinnat kaikilla herkuilla. Vip-lippu Bangkokissa on puolet halvempi kuin peruslippu Tennispalatsissa. Elokuva oli hyvä, herkistyimme kyyneliin.

Keskiviikko 18.2.

Koulu oli periaatteessa ohi thai-kielen tuntien jälkeen, sillä luokkamme teki demokraattisen päätöksen lähteä himaan, sillä seuraavan kurssin opettajaa odoteltiin yli tunti turhaan.

Illaksi sovittiin luokan jätkien kanssa urheilusessiot jalkapallon muodossa. Pikkuhiljaa koulun rugby-kentän laidalle alkoi kerääntyä uteliaita pelipaitoihin sonnustautuneita viirusilmiä seurailemaan suomi-poikien pallottelua. Nopeasti olikin jo täydet pelit pystyssä – pelikavereita näköjään ei pahemmin tarvitse etsiskellä, hyvin oma-aloitteista sakkia nämä paikalliset. Hyvä matsi, ei hajua paljon päättyi. Eiköhän me yhdellä maalilla viety…

Torstai 19.2.

Thai-kielen kiemuroiden jälkeen oli jälleen field tripin aika. Tällä kertaa jopa tiesimme kohteen, kyseessä oli siis Thaimaan pörssi. Vierailu olikin edelliseen verrattuna jopa kiinnostava, ja reilusti lyhyempi.

Viikonlopun oli määrä alkaa heti pörssivierailun päätyttyä, mutta maikkamme ilmoitti, että iltapäivällä tunnit jatkuisivat yliopistolla. Ilmoitimme takaisin, siis koko luokan voimin, ettemme tule. Näin toimii demokratia, tunteja ei pidetty. Asiallista.

Viime sunnuntaina teimme siis lupauksen, että Bangkokiin emme jää. Viikolla oli kytenyt idea reissusta Koh Sametille, täydellisille biitseille muutaman tunnin ajomatkan päässä Bangkokista. Jaakko ja Jonni (Jukka päätti sittenkin jäädä lepäilemään Bangkokiin ja Henkka ja Pinja käristyivät Koh Samuilla) pakkasivat vauhdilla hammasharjat reppuihin ja nappasivat taksiin mukaan vanhat tutut Johanneksen ja Markuksen. Hirveällä kiireellä Victory Monumentille, josta kuulemamme mukaan lähtisi bussikuljetuksia kohti Koh Sametia. Ja taas kerran olimme ajoissa paikalla, tällä kertaa jopa 5 minuuttia ennen bussin lähtöä. Parin tunnin päästä olimmekin jo Rayongissa, josta nappasimme pikaveneen Koh Sametin saarelle. Yht ’äkkiä olimme poissa ahdistavasta miljoonakaupungista keskellä pientä paratiisisaarta. Taas maistui elämä.

Vuokrasimme nopeasti ja juurikaan mitään kyselemättä ensimmäisen bungalowin jota meille tarjottiin. Tietenkin se oli varmasti saaren yksi saaren huonoimmista, mutta kelpasi meille ja oli halpa: nelisen euroa/yö/matkamies. Suihkunraikkaina syömään ja juomaan. Illan juomaksi valikoitui rommikola, joka teki tehtävänsä. Meni taas aamun pikkutunneille.

Perjantai 20.2.

Nostelimme päätä tyynystä yllättävänkin aikaisin, jo joskus ennen kymmentä. Kankkusesta ei ollut tietoakaan, ja tuhdin aamupalan siivittäminä päätimme lähteä jalostamaan lihaa – eli grillaamaan ruhojamme petollisen kuuman auringon alle.

Viisi tuntia Kaakkois-Aasian polttavinta aurinkoa, välillä rannalla makaillen ja välillä meressä polskien. Täydellisyyttä. Mutta mikä unohtui? Aivan niin, kunnollinen aurinkorasva. Jokainen voi päätellä lopputuloksen…osa porukasta kärähti.

Joka tapauksessa päivä auringossa oli yksi vaihto-opiskeluajan onnistuneimpia, ja sitä oli hyvä jatkaa torstaina hyväksi osoittautuneella kaavalla, eli rommikolalla. Muut pojat jaksoivat taistella taas aamuun asti, Jaakolle ei tänään maistunut.
Lauantai 21.2.

Puolilta päivin bungalowin uumenista alkoi taas kuulua elämän ääniä. Äänet olivat hieman tuskaisia, sillä eilisen auringonpalvonnan jäljiltä iho oli itse kullakin arka. Etenkin Jonni irvisteli ja kiroili varsin kärsivän oloisena. Päätimme kuitenkin pitää huumoria yllä ja ladata lisää paskaa housuun, ja lähteä kokeilemaan parasailingia. Eli homman nimi oli seuraava: laskuvarjoon valjailla kiinni, valjaat kiinni veneen perässä olevaan vaijeriin ja ukot ilmaan. Laittakaa vaikka googlen kuvahakuun parasailing. Ihan siistiä touhua, varsinkin Siaminlahti näytti yläilmoista mukavan siniseltä.

Vanha koira ei opi uusia temppuja, joten lauantai-ilta jatkui jälleen hyväksi havaitun rommikolan ihmeellisessä maailmassa. Ja sekös kolahti kulmaan. Loppuilta kului varsin hilpeissä tunnelmissa samassa Silver Sand-baarissa kuin kahtena edellisenäkin iltana (olimme koko viikonlopun varmaan 200 metrin säteellä, nerokasta!) ja päättyi kuten ennenkin, eli aamulla.

Sunnuntai 22.2.

Ei enää jaksa kirjottaa. Taksilla Bangkokiin (6e/mies) ja latailemaan akkuja uusia koitoksia silmällä pitäen. Olipa taas helvetin rentouttava viikonloppu. Mutta erittäin onnistunut.


Niin joo, jos tällä netillä nyt saa jossain vaiheessa ladattua kuvia ihmisten ilmoille, niin ehkä jonkinlainen kuva-albumi on tulossa. Iso ehkä.

-Jaakko