Loma vol. 2

Pienen hiljaiselon jälkeen on taas aika pienen päiväkirjamerkinnän. Kevätloma on ylittänyt jo puolivälinsä, joten parin viikon päästä olisi taas vedettävä koulupukua niskaan, ei saatana. Lomailuun voisi tottua, ainaskin tässä maassa.
Kosmopoliittien palattua maailmanympärimatkaltaan saimme taas koko perheen kasaan. Kuulumisia vaihdeltiin, halauksia jaettiin, kyyneliä vuodatettiin: jälleennäkemisenriemu oli käsinkosketeltavaa.

Ryyppyremmimme tulisi saamaan vahvistuksen Helsingin syvimmistä viidakoista: Santtu Johannes Loisan oli määrä tulla tuomaan kuulumiset rakkaasta kotimaasta. Kiireinen mies oli saanut raivattua kalenteriinsa pienen raon kevätreissua varten. Mies väitti päivien kirkastuvan kovaa vauhtia kotosuomessa, loistavaa. Ennen Santun tuloa pari päivää sujui arkisissa meiningeissä. Leffaan mentiin, salilla pumppailtiin, tenniskerhon jäsenyyksiä hommailtiin, ulkona syötiin: perusasiat on parhaita asioita. Viinapiru pidettiin visusti pullossaan, koska vihtahousun piiska oli jättänyt lomailijoihin sen verran syvät arvet.

Leffaan menemisestä täytyy sanoa sen verran, että elokuvavalintamme ei osunut aivan nappiin. Watchmen oli ainut leffa, jota kaikki seurueemme jäsenet eivät olleet nähneet. Liput ostettiin ilman minkäänlaisia odotuksia, kunhan saisi pari tuntia vierähtämään leppoisasti. Voi liuri, mitkä pari tuntia olikin. Watchmen sai kunnian olla ensimmäinen elokuva, josta poistuttiin ennen lopputekstien näyttämistä. Totaalista sekopaskaa, leffakriitikkoporukkamme oli todella tyytymätön elokuvan antiin. Emme siis suosittele kenellekään.

Lauantaina aloitettiin Jonnin synttäreiden juhlinta. Jonni oli siis lähes sankari siis itsekin, kuten vanha viisu sanoo. Juhlinnassa oli tarkoitus pitää jonkinlainen roti, koska seuraavana päivänä miehen oli tarkoitus mennä kentälle saapuvaa Sandelssia vastaan. Tiedättehän itsekin, että kun korkki kierähtää, niin aika vierähtää. Baarista tultiin kotio noin kuudelta aamulla, jolloin aloitettiin raivoisa paskartelu: vastaanottokomitealle tehtiin asiaan kuuluva plagaatti ja paita tunnistettavine teksteineen. Tämä asia oli siis kunnossa. Ongelmia alkoi kasaantua ilmaan, kun Jaakko tuli puoliltapäivin ottamaan vesiryyppyä jääkaapista. Vastaanottokomitea oli ilmeisen väsynyt paskartelusessioista, koska päätä nosteltiin olohuoneen lattialta, pöydän alta. Lento oli saapunut Bangkokiin klo 10.20. Samalla sekunnilla puhelin soi ja linjan päässä oli itse Santtu. Puhelindialogi meni jotenkin seuraavanlaisesti. Santtu:”Jaa, missäs sitä ollaan”. Jonni: ”Tässä taksissa tulossa, ihan justiinsa siellä.” Santtu: ”Niin, varmaan, älä kuseta.” Rysän päältä kiinni.

Onni oli kuitenkin onnettomuudessa, koska Santtu oli törmännyt muihin Saviksen porukoihin lennolla, aivan sattumalta ja pääsi taksikyydillä keskustaan, jossa sovimme uuden tapaamisen. Tässä onnistuttiin ja matkamies saatiin perille.
Santun kanssa oli tarkoitus lähteä juhlistamaan varsinaista synttäripäivää ja samalla näyttää Bangkokin kuumaa ja sykkivää yöelämää. RCA-katu ja perusyökerho tulivat nyt myös Santulle tutuksi viskinhuuruisessa pullojen kilkkeessä.

Santtu luvattiin myös viedä rannalle lomailemaan, ja perusvarmana kohteena sai toimia Hua Hinin kristallinkirkkaat rannat, kuten mainoksessa lupailtiin. Rannalle päästiin maanantaina, ja tarkoituksena oli pari päivää viettää jalostuksen merkeissä. Rannalla makoiltiin, ja myös Santulle saatiin ns. p(r)unaa pintaan. Pieni punotus, se tekee turistin, avot!

Hua Hinin yöelämään tutustuttiin myös. Biljardia läiskittiin, oluita kumottiin. Musiikkimiehiä alkoi kiinnostaa livemusiikkinautinnon saaminen muutaman pelin jälkeen, joten oli aika lähteä metsästämään elävää musiikkia tarjoavaa kapakkaa. Tällainen löydettiin vaivatta, ja tutut rokkiklassikot pauhasivat kermakorviemme iloksi.

Baarissa tutustuttiin myös eräisiin suomalaismiehiin, joiden kanssa nautiskelimme yhdessä bändin ja baarin tarjonnasta. Parin viskipullon jälkeen toinen miehistä päätti ottaa puheeksi, että mitäs sitä täällä Thaimaassa oikein luuraillaan. Kerroin, että vaihto-opiskelu on homman nimi, opintotuki mahdollistaa hyvin asumisen ja muut pakolliset liirumlaarumit. Tähän mies sanoi silmät kirkkaana, että sama homma: valtio maksaa myös hänen olonsa täällä. Mies oli sairaseläkkeellä. Ollut kaksi kertaa suljetulla osastolla, mielisairas kun sanoi olevansa. Hullu mies myös kaatamaan, heh. Leppoisaa seuraa, hullunhauskaa jopa. Lopetan sanaleikit nyt tähän. Rautiolle terveisiä! Mies kertoi olleensa nimittäin myös Aurorassa.
Pari päivää rannalla sai riittää, krapulasiirtyminen takaisin Bangkokiin oli edessä. Huoltoasemalla kaikui pienoisen matkapahoinvoinnin(lue:Phil Collins –darra. Krapulan synkin aste) äänet, kun Santtu meni virkistäytymään miestenhuoneeseen. Mies ei kyennyt kommunikointiin, ainakaan tuntemillani kielillä. Kovin kryptistä tekstiä ihmismielelle.

Hunsvottien rillutellessa Hua Hinissa kotiin jäänyt kolmikko keskittyi yhteistuumin viettämään terveellistä elämää, olihan kaikilla takana rankka puolitoistaviikkoinen reissun päällä. Henke ja Jaakko jatkoivat lauantain tapaan tennissessioitaan Jukan polskutellessa kilometrejä mittariin koulun altaalta. Tenniskin sujui jo aika ajoin, vaikka tutut vitut, perkeleet ja mailat vielä vähän lentelivätkin. Bangkokin öiset houkutukset eivät käyneet mielessäkään, vaan leppoisa grillailu iltaisin ja salilla hikoilu oli mukavaa vastapainoa kuluttavalle reissaamiselle ja rymyämiselle. No hätä, eiköhän nämä terveet elämäntavat unohdu viimeistään Arnold Vanhasen saapuessa paikalle huhtikuussa.

Keskiviikko meni Hua Hinin reissaajilta vielä lepäillessä, ja nauttiessa oman altaamme tarjonnasta. Illalla halu siirtyä kaupungille alkoi heräillä ja päätimme lähteä taas elokuviin. Keskustan elokuvateatterit ovat ns. luksustasoa ja tarkoituksena oli mennä nauttimaan Slummimiljonääri –leffasta niiden mukaviin tuoleihin. OK, lippuhinnat samaa tasoa kuin Suomessa, mutta lipulla voit mennä VIP –loungeen nauttimaan tervetuliaisdrinkit ja nauttimaan esimerkiksi hierovan tuolin käsittelystä. Itse istuimet teatterissa on jotain karua: kuvitelkaa mukavin mahdollinen tuoli, jossa olette istuneet, ja nostakaa se potenssiin miljoona. Kyllä kelpasi matkamiehen nauttia. Leffa toki vaihtui Tom Cruisen tähdittämään Valkyrie –elokuvaan. Kriittinen raati tyytyi hymähtelemään partoihinsa jälkipeleissä. Ihan ok, katsokaa itse.

Torstaina lähdettiin taas vähän ulkoilemaan koko porukalla. Syömistä, juomista, biljardia ja paikallisen rock-orkesterin arvostelua: olimme taas perusasioiden äärellä. Nyt olisi tarkoitus lähteä käymään Sandelssin kanssa musakaupoissa ja tavarataloissa, pitäähän miehen rahoistaan päästä. Kohti uusia kujeita, Folke West kiittää.